Politiikka on kummallista. Oikeastaan politiikalle on vaikea keksiä edes sopivaa adjektiivia. Jos käyttää omasta mielestään osuvaa laatusanaa, niin kiiluvasilmäinen lainvartija voi tulkita sen vihapuheeksi.
Pitäisi siis olla kohtelias, vaikka tyhmyys kiukuttaakin. Tyhmyys subjektiivisesti ymmärretynä. Moni poliitikkohan väittää aivan toista. Tyhmyyden sijasta käytän jatkossa termiä epärationaalisuus sikäli mikäli on tarpeen.
Esimerkkinä tarkastelussa käytän Euroopan elpymisvälinettä. Miksi nostaa melu asiasta, jolle ei voi mitään? Miksi tuhlata aikaa tarpeettomaan, kun väline pitää hyväksyä joka tapauksessa. Siksikö, että vastaan haraaminen saisi välttämättömyyden näyttämään jotenkin demokratialta?
Kun kansalaisille on vuodettu hyytävä unionilähtöinen uhkaus vakavasta imagohaitasta ja vaarasta taivaan putoamisesta niskaan, jos välinettä ei hyväksytä, niin eihän siinä demokratioille jää sijaa. Paras totella, muuten hukka perii. Sitä paitsi eihän Suomi voi euroa jättää, koska kaupankäynti loppuu siihen paikkaan. Miten maksut hoidetaan, kun käteistäkään ei enää ole? Ja millä rahalla?
Toisen ukaasin laittoivat ilmoille joukko yritysjohtajia, jotka toivat julki tahtonsa kuuliaisuuteen ylikansalliselle unionille. Ilmeisesti siitä syystä, että heidän firmoillaan olisi paikka, jonne paeta, kun tuotanto Suomessa ei kannata. Ja eihän se kannata. Pyöriä tuskin on rasvattu vuosikymmeniin. Kannattavuus on ollut porvarillisen politiikan varassa.
Kansallinen Kokoomus teki varsinaisen häränahterin kuultuaan yritysjohtajien kannanoton. Näin siitäkin huolimatta, että vaalitäkynä käytetty tyhjää äänestäminen, ei enää käynyt päinsä. Yritysjohtajien tukihan on porvarille kaikenmaailman demokratioita tärkeämpää. Ei siis muuta kuin perumaan päätös. Mielenkiintoista nähdä, vieläkö porvarit ovat seuraavan gallupin kärjessä.
Velkaantumisesta pauhaaminen kummastuttaa niin ikään. Eikö juuri tässä tilanteessa pitäisi nimenomaan velkaantua? Jos velkaantuisimme riittävästi, niin pääsisimme yhdistyvässä Euroopassa tukien saajiksi emmekä maksajiksi. Nythän elpymisväline on räätälöity juuri velkaantuneiden auttamiseksi. Siitäkin huolimatta, että meille on vuosikausia paasattu Kreikan tiestä.
Sinänsä on tietysti kaunista, että köyhää autetaan, mutta tämä taas on ristiriidassa Suomen sisäpolitiikan kanssa, jossa köyhä ei pääse edes prioriteetteihin. Saamapuolelle. Siis ja nimen omaan.
Helsinki pitää itseään unionijäsenyyden voittajana, vaikka tavallinen ihminen, lähinnä allekirjoittaja ei ymmärrä miksi. Normaalioloissa Helsinki pauhaa kaikkea kotimaista aluetukea vastaan, koska katsoo sen olevan pois omasta hyvinvoinnistaan. Nyt kuitenkin kannatetaan elpymisvälineen hyväksymistä ja nettomaksamisen jatkumista ja kasvamista. Eikö tämä sitten heikennä helsinkiläisen hyvinvointia?