JODITABLETTI -TEORIA

Historian tulkinnasta näyttää tulleen elämää suurempi kysymys. Kirjaimellisesti. Länsi pitää itäistä tulkintaa keksittynä, vaikka perustelee itse sattuneita tapahtumia juuri historialla.

Ja ainakin päällisin puolin moni asia viittaa vanhan toistumiseen. On itäinen nöyryytetyksi itsensä kokeva valtio, joka haluaa kostaa kokemansa vääryyden, ja länsi, joka yrittää estää kostotoimenpiteet.

Sitten on Suomi, joka hädän hetkellä turvaa aina tahoon, jonka arvelee voittavan. Nyt viimeksi Natoon ja yhtenäiseltä vaikuttavaan läntiseen mielipiteeseen. Jos tilanne taas muuttuu, niin Suomi kääntää oletettavasti kelkkansa suunnan. Jälleen.

Nyt moni uskoo, että kun liitymme Natoon, niin emme joudu sotaan. Yleinen uskomus luulee, ettei kukaan ole kuunaan hyökännyt Nato -maahan. Usko, joka ei tosin pidä paikkaansa. Muistaakseni Nato -maata vastaan hyökättiin 11.9.2001.

Nato -jäsenyys ei myöskään estä sotaan joutumista. Jos jotakin Natoon kuuluvaa maata vastaan hyökätään, niin silloin niidenkin valtioiden kuuluu lähteä sotimaan, joihin hyökkäys ei suoraan kohdistukaan.

Usko siihen, ettemme joutuisi käymään sotaa yksin, ei välttämättä sekään ole ehdottoman varma totuus. Paljon on kiinni siitä, miten pitkälle mahdollinen hyökkääjä on valmis menemään.

Kun asetelma on se, että pienten maiden puolustus on lähinnä suurvaltojen vastuulla, niin asetelmassa pienvaltioiden kohtalo määräyty sen mukaan, mitä suojeleva suurvalta päättää.

Nyt jos toinen suurvalta uhkaa toista maailmanlopulla, niin saattaa olla mahdollista, että sivistysvaltio taipuu humanitäärisistä syistä rauhaan ehdoilla, jotka hyökkääjä sanelee.

Näin olisimme jälleen tilanteessa, joka meillä oli toisen maailmansodan jälkeen. Ainakin periaatteessa. Maailma olisi kahtia jakautunut niin kutsutun kylmän sodan tapaan..

Toinen vaihtoehto olisi se, että suurvallat tuhoaisivat toinen toisensa, jolloin suuri osa pikkuvaltioista häipyisi savuna ilmaan niin ikään.

Tämän jälkeen evoluutio voisi taas aloittaa toimintansa puhtaalta pöydältä. Tosin ehkä sen jälkeen kun olisi ottanut joditabletin. 

Historia on osoittanut myöskin sen, että pakotteet ovat rasittaneet yleensä enemmän asettajia kuin sitä, jolle ne on asetettu. Näin mainitaan ainakin niin kutsutun Mannermaasulkemuksen osalta.

Sopii tietysti toivoa, että evoluutio on tällä kertaa tullut toisiin ajatuksiin, eikä historia enää toista edes itseään.

Advertisement

LÖYTÖRETKIEN AIKA TAAS

Olipa kerran porvarillinen työmies ja aika, jolloin vastakkainasettelujen aika oli ohi. Mutta ne olivat aikoja ne. Nyt puhaltavat uudet tuulet.

Tänään ihminen joutuu tuomiolle, jos hän siteeraa Raamattua ja hänet erotetaan tehtävästään, jos hän esittää vääriä mielipiteitä.

Suomi ei ole enää idän ja lännen välissä, vaan lännessä, sanokoon geografia mitä tahansa, kuten sanookin.

Vallassa ovat oikeamieliset. He, jotka ovat aina oikeassa. Etupäässä kuitenkin läntinen yksityisomisteinen media, joka puolustaa ihmisoikeuksia ja erityisesti läntisiä arvoja, mitä ne sitten ovatkin.

Oikeamielinen totuus löytyy mediasta, joka tosin on valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Syystäkin. Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.

Kybervaikuttaminen, huuhaa ja disinformaatio tulee läntisen käsityksen mukaan idästä, koska länsi tietää aina kaiken. Läntisen käsityksen mukaan totuus on keksitty nimenomaan lännessä. Näin siksi, ettei totuutta voi keksi vanhentuneilla laitteilla. Totuus löytyy vain uudella, kiiltävällä koneella.

Ajan henki on panna väärämieliset ruotuun jotta maailmasta saadaan parempi paikka. Sitä ei tosin kerrota kenelle. Luultavasti länsimaille, joilla on ollut ikiaikainen pyrkimys elintilan ja luonnonrikkauksien löytämiseen itäisiltä mailta. Marsiin on pitkä matka, joten on halvempaa kohdistaa löytöretket itään.

Löytöretkeily onkin läntisen ihmisen suosituimpia harrastuksia. Löytöretkeilijän tueksi on kehitetty esimerkiksi Nato, joka tukee vapaata löytöretkeilyä sitä uhkaavilta suurilta vaaroilta.

Vapaan ihmisen suurin huolenaihe on lännettyminen. No, tähän huikkaa jopa suomenruotsalainen, että mikään ei estä sinua häipymästä ihan sinne, mihin mieli tekee. Vaikka Venäjälle, tai peräti Kiinaan.

Totta suomenruotsalainen puhuu, mutta täyden kunnioituksen ansaitakseen vapaan ihmisen pitäisi kuulua juuri länteen. Pitäisi mustamaalata kaikkea idästä tulevaa ja pitäisi varoa sanojaan ja käsityksiään idästä ettei joutuisi leimatuksi idän desantiksi, vakoojaksi tai luopioksi yms.

Vapaan kansalaisen pitäisi kannattaa Nato -jäsenyyttä, koska bensiinin heittämisen liekkeihin katsotaan olevan paras turvallisuuden tae. Samoin kuin mahdollisimman suuri määrä aseita ja ammottava valtion velka.

Woken tulo ulkopolitiikkaankin ahdistaa vapaata, omilla aivoillaan ajattelevaa ihmistä erityisesti. Toki woke -kulttuuri ei ole ainoa uhka, vaan myös aito totalitarismi, joka sentään on kelvannut meillekin idän tuomisina.

SOKEAN HEVOSEN TALOUSPOLITIIKKA

Jo vuosikymmeniä on leikattu, säästetty, pystytetty kehyksiä ja julistettu tarkan markan politiikan autuutta. Siitäkin huolimatta uusia rahanreikiä pitää keksiä koko eduskunnan ja hallituksen voimin. Uusien lakien ja niiden aiheuttamien menojen määrä kasvaa järkyttävästi ja rahoitus pitää tälle kaikelle kaivaa tulonsiirroista.

Kaikkein käsittämättömintä puhetta, horinaa, on nyt puhe budjettikehyksiin siirtymisestä ja leikkausten tarpeellisuudesta. Erityisesti Keskusta on yrittänyt kiillottaa imagoaan messuamalla asiasta. 

Niin kutsuttuun vastuullisuuteen kuuluu nykyaikana se, että köyhältä viedään ja pulinat pois. Pulina on nimittäin vihapuhetta. Vastuullisuus taas sitä, että köyhän pitää olla määritelmän mukaan köyhä. Köyhyys tarkoittaa rahattomuutta. Erityisesti porvarit Keskusta mukaan lukien ovat pyrkineet  luomaan itsestään mielikuvaa vastuunkantajana. Se on tarkoittanut rahan siirtämistä tulonsiirroista  itselle tärkeisiin kohteisiin.

Järkytttävintä tässä on se, että maailman pelastamiseksi tehty vihreä siirtymä alkaa näyttää katastrofilta perinteisen talouden näkökulmasta. Tämän päälle kun lisätään koronan aiheuttamat talouden häiriöt, niin voi vain kuvitella, mitä siitä seuraa, jos tarkoitus on ryhtyä leikkauksiin jonkin kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi. Vajeen, joka on pikemminkin epämääräinen kauhukuva kuin mitattavissa oleva tosiasia. Monetaarisen ratkaisun sijasta kannattaisi tässäkin pohtia rakenteellisia uudistuksia, tai paremminkin innovaatioita.

Vihreän siirtymän ongelma on talouskasvun hiipuminen. Sen torjumiseksi keskuspankit ovat joutuneet rahoittamaan taloutta ennen näkemättömällä tavalla. Seurauksena alkaa olla massiivinen inflaatio ja samaan aikaan tapahtuva talouden edelleen taantuminen. Uusiutuvaa energiaa ei saada talouteen samaa vauhtia kuin vanhaa tuotantotapaa puretaan. Tämä on vahvin moottori yhä kasvavalle inflaatiolle. Koronan aiheuttamat tuotantoketjujen häiriöt niin ikään ovat lisänneet inflaation kiihtymistä.

Nyt jos käynnistetään mehevät säästötoimenpiteet, niin järjettömyys nousee potensseihin. Vain täysin kellarissa elävä unohtaa ympäröivän todellisuuden. Kellari tarkoittaa tässä lähinnä hallitusohjelmaa, johon on kuuleman mukaan kirjoitettu maailman pelastamisohjelma a:sta ö:hön aina etukenoa myöten.

TÄYTTYMYKSEN LYKKÄÄNTYMISESTÄ

Presidentillä lienee tukalat oltavat. Mediatietojen mukaan presidentin varpaille on astuttu ja matto on vedetty hänen jalkojensa alta. Mahtaa kirpaista. Syypääksi on löydetty pääministerin haastattelu, jonka mukaan Natoon liittyminen näyttää pääministerin hallituskaudella epätodennäköiseltä.

Kiiluvasilmäiset natokuovit ovat näkevinään, että pääministeri vesitti kuuluisan Nato -option, astui presidentin varpaille ja nykäisi kaiken kukkuraksi maton valtion päämiehen jalkojen alta. 

Natokuovi on termi, joka havainnollistaa tyypillisen Natoon tahtojan käyttäytymistä: pitkää omalaatuista huutoa, joka sitten kriisitilanteessa äityy kiihtyneeksi pulputukseksi ja ympäriinsä säntäilyksi. Natokuovi on havainnollisempi ilmaus kuin natohaukka, joka on aivan liian juhlallinen ilmaus ja on ilmiselvä loukkaus jaloa lintua kohtaan.

Perustuslain mukaan ulkopolitiikka kuuluu presidentille. Nyt jotkut kirjanoppineet ovat näkevinään, että presidentin varpaat ovat vaarantuneet, tai saaneet peräti osuman. Paikoitellen huuto on valtava. Netissä moni on laskenut suoraan tuulettimeen.

Mitään järkevää syytä suureen parkaisuun ei ole pahaa mieltä lukuun ottamatta. Tokihan se kirpaisee, jos ihminen luulee saavuttavansa täyttymyksen ja sitten joku kehtaa epäillä, ettei mitään täyttymystä kenties tulekaan.

Onkin merkillistä, miksi Nato on yhä olemassa, vaikka Neuvostoliittoa ei ole ollut enää vuosikymmeniin. Olisiko syynä päätöksentekijöiden korkea ikä? Luutuminen. Muutoksen saaminen aineeseen on sitä vaikeampaa mitä kovemmasta aineesta on kysymys. Näyttää siltä, ettei maailma kertakaikkiaan tule toimeen ilman vastakkainasettelua. 

TERVON TOTUUS

Jari Tervo näyttää löytäneen totuuden. Näin päättelen hänen toimittamastaan Kylmän sodan Suomi -sarjastaan. Tai itse asiassa totuus on liian juhlallinen sana porvarilliselle ideologialle. Paitsi siinä tapauksessa, että porvarillinen ideologia on sama asia kuin totuus. Sarja jaksaa jokaisessa osassaan muistuttaa siitä, miten häpeällistä aikaa olemme eläneet, kun olemme olleet suomettuneita.

Mitään uuttahan sarjaan ei sinänsä sisälly. Jo ammoin, kun luin esimerkiksi Tuure Junnilan tekstejä, tai kuuntelin, niin sama kitkerä ödööri leijaili atmosfääriin. Tai luen Jukka Tarkkaa tänä päivänä. Muista vanhan koulukunnan porvareista puhumattakaan. Nykyporvarien Ben mukaan lukien. Muiden muassa.

Sen sijaan, että ryhtyisimme inhoamaan suomettumisen aikaa, voisimme olla ylpeitä siitä, että meillä vielä silloin oli Suomi hallinnassamme. Se, että itsenäisyytemme liitttyi kiinteästi Neuvostoliittoon, oli historian kulun sanelema ilmiö. Suomettuminen on nähtävä mielestäni itsenäistymisprosessina, joka sitten katkesi niin ikään historiallisen prosessin, lännettymisprosessin,  seurauksena. 

Yhtä lailla voisimme meuhkata suomettumisilmiöstä tänä päivänä suhteessamme Euroopan unioniin. Sillä erotuksella tosin, että emme ole enää suvereeni Suomi, vaan osa läntistä valtioliittoa, joka ennen pitkää mulkkautunee liittovaltioksi. Suvereniteetilla tarkoitan valtiota, jolla on itsenäinen valta päättää alueensa laista ja hallinnosta.

Se, että käsite suomettuminen on porvarillinen käsite, käy selväksi siitäkin, että nyt kun Neuvostoliittoa ei enää ole, niin porvari näkee yhä suomettumista. Ei tietenkään Euroopan unionia, vaan nyt jo Kiinaakin kohtaan. Näyttää siltä, ettei totuus ole vielä täydellinen, vaan siinä on Venäjän ja Kiinan kokoinen aukko. Sosialismin kokoinen reikä.

Ymmärrän hyvin, että porvari on tuntenut ahdistusta Suomen itsenäisyyden aikana, koska Suomi identifioitui köyhään Neuvostoliittoon eikä mahtavaan ja rikkaaseen Amerikkaan. Porvari on aina valinnut ystävikseen itseään varakkaampaa väkeä, jos se vain suinkin on ollut mahdollista. Tämä aika lieneekin porvarille täyttymyksen aikaa. Eritotenkin jos rikkaalla ystävällä on muskeleita sen verran, että pystyy laittamaan köyhät kyykkyyn ja pulinan pussiin.

UNIONIKOMMUNISMI ETENEE

Taksonomia eli Euroopan unionin kestävän rahoituksen asetus määrittää kestäviksi katsottavat rahoitus- ja investointikohteet. Mitä kestävämpi ympäristöllisesti tietty hanke on, sitä halvemmin ja helpommin siihen saa rahoitusta.

Metsät eivät varsinaisesti kuulu EU:n toimialaan, mutta ilmasto- ja ympäristöpolitiikan kautta nämä kysymykset ovat mukana EU:n päätöksenteossa.

Metsänomistajan kannalta yhä tiukkenevat ilmastokriteerit ovat tuomassa runsaasti yksityiskohtaista säätelyä muiden muassa metsäsuunnitelmapakon muodossa. Vaikka kestävä rahoitus on tarkoitettu finanssisektorille ja suuryrityksille, on metsänomistajille valmisteilla mittava määrä uusia velvoitteita.

Luonnosten mukaan metsänomistajien pitäisi jättää 20 prosenttia metsistään talouskäytön ulkopuolelle. Tämän omaisuuden arvoksi mainitaan 12 miljardia euroa, joka summa olisi siis tavallaan unionisoitu.

Sen lisäksi vesistöjen varsille pitäisi jättää 30 – 60 metriä rajakaistaa. Hakkuissa tulisi jättää säästöpuuta kymmenen prosenttia. Tämän lisäksi esitykset sisältävät vaatimuksia puulajisuhteista.

Ongelmana ovat niin ikään metsien käsittelyä koskevien kriteerien epämääräisyys, vaikeaselkoisuus ja tulkinnanvaraisuus. Kriteerien täyttymisen todentaminen olisi jo tästäkin syystä vaikeaa. 

Jos taas metsätalous jäisi taksonomian ulkopuolelle, mahdollisuudet saada edullista rahoitusta metsätalousinvestoinneille voisivat heiketä. Heikentyminen todennäköisesti on sitä suurempaa, mitä pidemmälle ilmastohysteria etenee ja vaikuttaa rahoittajien päätöksiin. Unionikommunismille sen sijaan ei näy loppua.

SIKARIKKAUDEN ANATOMIA

Motivoiko rikkaus ihmistä? Erityisesti oikeistolainen politiikka katsoo rikkauden ja tuloerot taloudellista aktiviteettia ylläpitäväksi voimaksi. Jopa sikarikkauden. Sikarikas on nykysuomea, ruotsia myös, svinrik. Sikarikkaudella tarkoitetaan siis hyvin suurta rahallisen rikkauden määrää.

Vastaavasti joutenolo on porvarin kauhistus. Porvarillisen etiikan mukaan tulonsiirtojen varassa eläminen ilman osallisuutta porvarillisesti omistettuun tuotantoon on eettisesti tuomittava teko.

Siksi porvari pyrkii politiikassaan ajamaan juuri rikkaan asiaa ja kurjistamaan tulonsiirtojen varassa elävän elämää ja tulevaisuuden suunnitelmia. Porvarillisen talousajattelun ydin on rikastuminen. Vain rikastuminen kannustaa porvaria elämässä eteen päin.

Rikastuminen puolestaan tapahtuu siten, että saadaan rahamittaista tuloa enemmän kuin rahamittaista menoa. Näin ollen, mitä vähemmän palkkaa maksetaan porvarille tehdystä työstä, sitä enemmän porvari rikastuu. Menettelyn kerrotaan olevan myös yhteiskunnan edun mukainen.

Ongelma kerrotussa on se, mikä motivoi työntekijää ja tulonsiirtojen varassa elävää? Jos rikastuminen olisi yleispätevä motivaattori, niin rahan pitäisi motivoida myös työntekijää. Mutta omistajan rikastumisen tarve estää rahan yleispätevänä motivaattorina toimimisen. Työntekijä on tässä lähinnä se, jolta otetaan. Otettu menee sitten omistajan moitivoimiseen.

Toisaalta, jotta rikastuminen olisi mahdollista, tarvitaan nimenomaan työläisiä rikkauden mahdollistamiseksi. Tulonsiirtojen varassa elävät ovat tarpeellinen reservi, jotta jatkuva rikastuminen ei vaarannu

Tulonsiirrot ovatkin yksi porvarin kauhistuksista. Rikastuminen voi vaarantua, jos tulonsiirrot mahdollistavat ihmisarvoisen elämisen työtä tekemättä. Ei siis ihme, että porvari on keksinyt ajatuksen tulonsiirtojen tekemisestä vastikkeelliseksi.

Vastikkeellisuus ei näy kuitenkaan riittävän, vaan tulonsiirtoja pitäisi myös leikata, koska mitä pienempi tulonsiirto, sitä enemmän rikkautta. Eikä tämäkään riitä, tulonsiirtojen varassa eläville pitää aiheuttaa epämiellyttäviä psyykkisiä tuntemuksia erilaisten simputuksen kaltaisten keinojen käyttämisellä, hakemusten kirjoituttamisella ja juoksuttamisella paikasta toiseen

Edes vanhuksia ei jätetä rauhaan, vaan vanhukset on leimattu yhteiskunnalliseksi taakaksi, joka uhkaa koko yhteiskunnan kestävyyttä. Jos yhteiskunta romahtaa, niin sehän olisi rikastumisen loppu.

Ei ihme, ettei nykyään pääse eläkkeelle edes silloin, kun jaksaminen loppuu, vaan yhä vanhempana ja sairaampana pitää olla edesauttamassa yhteiskunnalle niin tärkeää rikastumisen prosessia.

ARMOMURHAAJAT KESKUUDESSANNE

Kun taloustilanne heikkenee, puhe eutanasiasta lisääntyy. Syynä niin kutsuttu kestävyysvaje. Väestön ikääntyminen. Muodollisena perusteluna tappamiselle on kärsimys. Vastustava näkemys mitätöidään väittämällä, etteivät ihmiset tiedä, mitä kärsimys on. 

Yhtä lailla voi väittää, etteivät armomurhan asiantuntijat puolestaan tiedä sitä, miltä kuoleminen tuntuu. Siksi pitäisi edellyttää, että murhan puolestapuhujat ottaisivat ensin itse myrkkypiikin ja vasta sen jälkeen kertoisivat, kannattiko toimenpide. Näin saisimme kokemusperäistä tietoa.

Hoitohenkilökunnalle ehdotan kärsimystestiä. Jos kärsimyksen aikana hoitohenkilö ottaa kivunlievitystä, hän on sopiva tehtävään, jos taas terveyshenkilö ottaa myrkkypiikin, hänestä ei ole hoitohenkilöksi.

Ihminen tuskin elää siksi, että laki niin määrää, vaan ihan muista syistä. Kapeneva taloustilanne johtaa väistämättä siihen, että armomurhan salliminen johtaa itse asiassa siihen, että ihminen tapetaan vain siitä syystä, ettei hoitoa ole riittävästi, vaan huono hoito johtaa ylitsepääsemättömään kärsimykseen, joka sitten terminoituu armomurhaan, kun tohtori kirjoittaa lupalapun suorittavalle myrkyttäjälle.

Muu kuin taloudellinen selitys armomurhan vaatimukselle tuntuu oudolta. Varsinkin armosta höpöttäminen on armo -sanan väärinkäyttöä siinä missä uskonnollisten termien käyttö yleensäkin. Useassa tapauksessa kärsimys aiheutuu yksinkertaisesti siitä syystä, ettei kivunlievitystä edes anneta. Älinä priorisoinnista on käynyt rinnan armomurhaamisvaatimusten kanssa.

Ihmisoikeudet voi tänä päivänä rinnastaa jonkinlaiseksi ideologiaksi. Näköjään ihmisoikeuksilla voidaan perustella tappaminenkin ja kaikenlainen ihmisen toiminta, jos kerran ihmisellä on oikeus päättää omasta ruumiistaan ja siitä, mitä tämä ruumis tekee. Siis vielä hengissä ollessaan.

KAPITALISTISEN HAPATUKSEN LÄHTEET

Evan kaltaiset lobbarijärjestöt pitäisi lakkauttaa. Näitä on maassamme aivan liikaa. Vapautuva työvoima pitäisi hyödyntää jossakin muualla, jossakin hyödyllisessä. Syy lakkauttamiselle on kapitalistisen edun lietsominen ja esiintyminen ikään kuin tieteellisen totuuden jakajana, olipa ilmoille päässyt tuotos millainen tahansa.

Otetaanpa esimerkiksi väite siitä, että ellei entistä useampi työllisty, hyvinvointiyhteiskunnan palvelutasoa on karsittava.

Hokemaa perustellaan väestön vähenemisellä ja sillä, että Suomessa on satoja tuhansia työttömiä. Jotta hyvinvointivaltio voitaisiin ylläpitää maahanmuuttoa pitäisi lisätä ja työttömyysturvaa heikentää. Omituista. Tälläkö hyvinvointivaltio sitten säilyy, että turvaa heikennetään?

Työttömän kimppuun käyminen ei yksinkertaisesti pelasta yhtään mitään. Kapitalistisessa järjestelmässä työllistäjinä toimivat lähinnä julkiset organisaatiot ja yksityiset yritykset. Jos työllisyyttä tarvitaan lisää, niin näiden tahojen vastuulla on työllistää. Ei työttömyyskorvausten leikkaaminen ole työllistämistä.

Se, että työttömyyttä esiintyy, aiheutuu siitä, että työvoimaa on liikaa, eikä liian vähän. Työttömän työhön patistaminen merkitsee tänä päivänä samaa kuin yrittää saada hevosia lisää maatiloille. Siitäkin huolimatta, että elämme jo aivan toista aikakautta ja aivan erilaista teknologiaa, tietoja ja taitoja.

Eva voi samalla logiikalla käydä syöttävän kädenkin kimppuun vaatimalla maahan lisää yrityksiä. Jo lopettaneet yritykset pitäisi pystyttää uudelleen ja maasta paenneet raharuhtinaat pitäisi saada rahoineen palaamaan entisiin tehtäviinsä entistä pienemmillä palkkioilla ja bonuksilla. Samalla voisi lailla kieltää rahojen maasta viemisen kaikissa rahan viemisen muodoissa.

Jos työn tarvetta halutaan lisää, niin se onnistuu työaikaa lyhentämällä. Ei siis pidentämällä. Tänä päivänä työ on just in time -palkattua, joten näkemyksen työstäkin pitäisi muuttua sen lisäksi, ettei työtä edes tarvita siinä määrin tai siinä muodossa kuin ennen.

Puhe huoltosuhteestakin on täyttä höpinää, koska entistä useampi työ tehdään tänä päivänä koneellisesti.

Olisi kiva, jos edes tiede palautuisi nykyaikaan eikä enää askartelisi antiikissa omine omituisine käsityksineen ja kuvitelmineen.

EXIT -VERO

Exit -ver on nostattanut tunteita. Etenkin porvaristossa. Jopa siinä määrin, että porvarien puheenjohtaja on kertonut poistavansa veron. Kerrotaan, että valtakuntaan olisi ollut tuloillaan yksi sijoitus, mutta exit -vero karkoitti sen. Järkyttävää!

Jos veron vaikutuksia olisi ajateltu pidemmälle, niin itse asiassa veron soveltamisalaa pitäisi entisestään laajentaa. Pitäisi maksaa veroa jo pelkästään maasta poistumisesta. Tällä hillittäisiin ulkomaille pakenevaa rahavirta ja saataisiin hiilidioksidipäästöjä pienemmiksi, kun tarpeeton ravaaminen maiden välillä pienenisi tai loppuisi kokonaan.

Sekin on tietysti mahdollista, että maasta poistumista verotetaan ankarasti, mutta maahan muuttoa helpotetaan. Tämä olisi oikeastaan järkevintä, jos valtakunnassa on pula ihmisistä, työvoimasta.

Luulisi porvarinkin käsittävän, ettei rahan ja pääoman maasta vieminen ole edullista ainakaan sille maalle, josta rahat ja pääomat kaikkoavat. Porvari itse on tietysti eri asia. Varsinkin, jos porvari on aikeissa karistaa isänmaan pölyt pieksuistaan, kuten maan tapa ikävä kyllä, tai onneksi, on.

Arvonnousuverolla, maastapoistumisverolla tai exit -verolla tarkoitetaan Suomesta pois muuttavien henkilöiden omaisuuden arvonnousuun kohdistuvaa veroa.