KRISTITYN VAINO

Ihmisoikeuksilla on ryhdytty yhä enenevästi kaventamaan kristinuskon asemaa yhteiskunnasta. Jopa osa kirkon omastakin väestä on hullaantunut “ihmisoikeusopista”, jonka mukaan ihmisoikeusjulistus on jotenkin parempi ilmoitus kuin Raamatun opetus.

Ihmisoikeuksia käytetään eettisinä ohjeina sille, miten eri valtioiden pitäisi taata kansalaisilleen nämä oikeudet. Raamatun ohjeita sen sijaan pidetään vanhentuneina. Menneen ajan ihmisen keksintönä. 

Kuitenkin nimenomaan ihmisoikeusjulistus on ihmisen kirjoittama. Sitä ei edes väitetä minkään jumalan tekemäksi eikä pyhäksi. Tästä näkökulmasta ihmisoikeusjulistusta voidaan pitää jopa raadollisena.

Ihmisoikeuksilla on pitkä historia ja varsinaisesti uskontoa vieroksuva asenne on alkanut valistuksen ajasta 1700 -luvulla, jolloin tieteet alkoivat kehittyä ja ihmisen järki alkoi uskoa ainoastaan konkreettisiin, aistein havaittaviin ilmiöihin. Ajalle oli tyypillistä myös epäusko auktoriteetteihin. 

Valistuksen ajan ideat johtivat vallankumouksiin eri puolilla maailmaa ja olivat alkuna liberaalin maailmankatsomuksen syntymiselle. Liberaalin ajattelun ytimessä on vapaa ihminen. Ihmisen oikeus toimia omien pyrkimystensä mukaisesti auktoriteettien näitä pyrkimyksiä rajoittamatta. Ajattelun tuloksena syntyivät myös niin kutsutut vapausoikeudet, joihin suurelta osin myös ihmisoikeudet perustuvat.

Ihmisoikeuksiin kuuluu myös uskonnonvapaus ja sananvapaus niin ikään. Mutta vaikka näin on, niin ihmisoikeuksilla on alettu rajoittaa niitä ihmisoikeuksia, jotka liittyvät kristillisen uskon harjoittamiseen.

Ihmisoikeuksista on tullut erilaisten vähemmistöjen työkalu uskontoaan harjoittavien ihmisten ihmisoikeuksien kaventamiseksi. On esitetty väittämiä, että ihmisellä pitää olla esimerkiksi oikeus päättää omasta ruumiistaan ja omasta elämästään, jotka ovat ilmeisessä ristiriidassa raamatullisen opetuksen kanssa. Raamatun mukaan ihminen on luotu mieheksi ja naiseksi, mutta tänä päivänä kerrotaan, ettei näin enää ole. Uskonnollisen sanoman julistamista puolestaan pidetään kiihottamisena. 

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

KOHTI POLIISIVALTIOTA

On ymmärrettävää, että vasemmistolaisesti ajatteleva ja vihertävä ihminen näkee, että nimenomaan yhteiskunnan on turvattava ihmisarvo. Ongelma piilee siinä, miten tämä turvaaminen toteutetaan. Poliisivaltiossa tietysti poliisivoimin, pitämällä ihmisiä silmällä ja ilmiantamalla. Vastakohta olisi sivistysvaltio, jos päästäisiin yhteisymmärrykseen siitä, millainen se olisi.

Valitettavasti näyttää siltä, että yhteiskunta kehittyy vauhdilla poliisivaltioksi. Yhä pienempiin rikkeisiin puututaan ja jos ei ole rikettä, niin se pitää keksiä. Esimerkkeinä vihapuhe, maalittaminen tai kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Liikenteeseen liittyvä säätely on jo asteella, että se vaatisi uudet mittarit, kun asteikko ei enää riitä. Sen sijaan uusia mittauspisteitä nousee kuin sieniä sateella.

Mitä on ihmisarvo? Ennen kaikkea mitä siihen luetaan kuuluvaksi? Pitääkö valtion rangaista kansalaista, joka katsoo minua mielestäni pahalla silmällä tai esittää kritiikkiä. Kuuluvatko tällaiset seikat ihmisarvoon. Eipä ihme, että tutkintoa suorittaessani sain pelkästään aurinkopalautetta. Oppilaitokseni oli joko aikaansa edellä tai pelkäsi rangaistusta. Monilla työpaikoilla sen sijaan kuulee sangen realistista palautetta, eikä median väsäämä kuva työttömästäkään mairittele.

Ihmisarvo näyttää olevan myös ajankohtakysymys ja asiaa ajetaan sangen epäsymmetrisin valtiollisin toimin. Työttömiä jahdataan olemassa olevan lainsäädännön rajoja hipoen ja jos tämä ei riitä niin uusia, entistä huonompia lakeja säätäen. 

Työttömiä saanee edelleenkin nimittää vakiintunein laatusanoin siitä kenenkään näköjään mieltään pahoittamatta. Vanhukset niin ikään ovat viimeisten tietojen mukaan taakka, joka aiheuttaa kestävyysvajeen. Siksi onkin virinnyt horina eutanasian helpottavasta vaikutuksesta intersektionaalisessa hengessä, varmaankin. Olisi hyvä, jos syyttäjä poimisi vaikkapa muutaman pääministerin syytetttyjen penkille, sekä jokusen työministerin. Uskovaisten jahtaaminen näyttää rappiolta.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

POLIITTINEN LOISKIEHUNTA

Politiikka on kummallista. Oikeastaan politiikalle on vaikea keksiä edes sopivaa adjektiivia. Jos käyttää omasta mielestään osuvaa laatusanaa, niin kiiluvasilmäinen lainvartija voi tulkita sen vihapuheeksi. 

Pitäisi siis olla kohtelias, vaikka tyhmyys kiukuttaakin. Tyhmyys subjektiivisesti ymmärretynä. Moni poliitikkohan väittää aivan toista. Tyhmyyden sijasta käytän jatkossa termiä epärationaalisuus sikäli mikäli on tarpeen.

Esimerkkinä tarkastelussa käytän Euroopan elpymisvälinettä. Miksi nostaa melu asiasta, jolle ei voi mitään? Miksi tuhlata aikaa tarpeettomaan, kun väline pitää hyväksyä joka tapauksessa. Siksikö, että vastaan haraaminen saisi välttämättömyyden näyttämään jotenkin demokratialta?

Kun kansalaisille on vuodettu hyytävä unionilähtöinen uhkaus vakavasta imagohaitasta ja vaarasta taivaan putoamisesta niskaan, jos välinettä ei hyväksytä, niin eihän siinä demokratioille jää sijaa. Paras totella, muuten hukka perii. Sitä paitsi eihän Suomi voi euroa jättää, koska kaupankäynti loppuu siihen paikkaan. Miten maksut hoidetaan, kun käteistäkään ei enää ole? Ja millä rahalla?

Toisen ukaasin laittoivat ilmoille joukko yritysjohtajia, jotka toivat julki tahtonsa kuuliaisuuteen ylikansalliselle unionille. Ilmeisesti siitä syystä, että heidän firmoillaan olisi paikka, jonne paeta, kun tuotanto Suomessa ei kannata. Ja eihän se kannata. Pyöriä tuskin on rasvattu vuosikymmeniin. Kannattavuus on ollut porvarillisen politiikan varassa.

Kansallinen Kokoomus teki varsinaisen häränahterin kuultuaan yritysjohtajien kannanoton. Näin siitäkin huolimatta, että vaalitäkynä käytetty tyhjää äänestäminen, ei enää käynyt päinsä. Yritysjohtajien tukihan on porvarille kaikenmaailman demokratioita tärkeämpää. Ei siis muuta kuin perumaan päätös. Mielenkiintoista nähdä, vieläkö porvarit ovat seuraavan gallupin kärjessä. 

Velkaantumisesta pauhaaminen kummastuttaa niin ikään. Eikö juuri tässä tilanteessa pitäisi nimenomaan velkaantua? Jos velkaantuisimme riittävästi, niin pääsisimme yhdistyvässä Euroopassa tukien saajiksi emmekä maksajiksi. Nythän elpymisväline on räätälöity juuri velkaantuneiden auttamiseksi. Siitäkin huolimatta, että meille on vuosikausia paasattu Kreikan tiestä. 

Sinänsä on tietysti kaunista, että köyhää autetaan, mutta tämä taas on ristiriidassa Suomen sisäpolitiikan kanssa, jossa köyhä ei pääse edes prioriteetteihin. Saamapuolelle. Siis ja nimen omaan.

Helsinki pitää itseään unionijäsenyyden voittajana, vaikka tavallinen ihminen, lähinnä allekirjoittaja ei ymmärrä miksi. Normaalioloissa Helsinki pauhaa kaikkea kotimaista aluetukea vastaan, koska katsoo sen olevan pois omasta hyvinvoinnistaan. Nyt kuitenkin kannatetaan elpymisvälineen hyväksymistä ja nettomaksamisen jatkumista ja kasvamista. Eikö tämä sitten heikennä helsinkiläisen hyvinvointia? 

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

SANANVAPAUS KANSALLISEEN TAPAAN

Sananvapautta pidetään kansalaiselle kuuluvana oikeutena. Koska kysymyksessä on yksikkö, yksi sana, se kuvaa hyvin, ettei useita sanoja suvaita. Vain harvat ja valitut sanat suvaitaan, muut kriminalisoidaan.

Jos kansalainen käyttää useita sanoja, on vaarana syntyä vihapuhe. Puhe, joka sisältää useita sanoja kasvattaa todennäköisyyttä, että puheeseen päätyy kiellettyjä sanoja. Jos näin käy, niin käyvät sanatkin menevät hukkaan ja kielletyn sanan vilahtaminen useiden sanojen joukossa johtaa rangaistukseen.

Tuomiota pohdittaessa kiinnitetään huomiota myös sanojen tarkoitukseen. Joku vielä kriminalisoimaton sana saatetaan tulkita lainvastaiseksi, jos sanalla on paha tarkoitus. Keksitään esimerkiksi joku nimisana, teonsana tai laatusana, josta joku pahoittaa mielensä tai saa vamman sielullensa.

Myöskään sanan kohdistamista ei sallita. Jos sanan kohdistaa jollekin, se on maalittamista. Kansalaisella on siis oikeus sanaan, jota ei ole kriminalisoitu tai esitetty pahassa tarkoituksessa, eikä sanaa ole tarkoitettu kenellekään. Kun edellä sanotut ehdot täyttyvät, kansalainen saa perusoikeutenaan sanoa laillisen sanan kenenkään estämättä, vapaasti ja läntisen demokratian periaatteiden mukaisesti.

Sanan laittaminen julkisesti saataville nykyaikaisten tai jopa vanhentuneenkin median keinoin on kielletty. Nyt lainsäätäjä epäilee kiihottamista, kansojen villitsemistä. Itse asiassa jo kansanryhmä riittää.

Esimerkiksi suurella mäellä asuvat kaksi harvinaisen suolan syöjän heimon edustajaa voivat aina nostaa kanteen mediassa esitettyä sanaa kohtaan, vaikkapa vain siitä syystä, että suolan paikalla käytetään erehdyksessä sanaa sokeri.

Sillä ei ole merkitystä, onko kysymys sanojan omasta sanasta tai siteeraamisesta. Siteeraaminenhan merkitsee vain rikolliseen tekoon osallistumista. Asiaa tuskin lieventää vaikka siteerattu sanoja olisi jumala. Ainakin syyte on tiedossa.

Syvenevä eurooppalainen yhteistyö edellyttää, että kansalaiset saadaan kuriin. Preussilaiseen kuriin. Suurten ihmismäärien hallitseminen ei onnistu ilman kansojen haltuunottoa ja kaikenlaisen eripuran ja epäluulon lietsonnan kitkemistä. 

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

TALOUSPOLIITTINEN KAAKATUS ALKANUT

Tuskin on epidemia hieman hellittänyt otettaan, kun paluu arkeen alkaa. Ennenaikaisesti tosin. Talouspolitiikassa tämä merkitsee normaaliin porvarilliseen kaakatukseen palaamista. Jopa välikysymystä puuhataan. Jostakin syystä porvarit vieroksuvan jopa sitä, että hallitus jakaa rahaa porvareille itselleen. Eikä suinkaan vähän, vaan suorastaan budjettikehyksiä laventamalla.

Porvarillisen järjestyksen mukaan leikkausten pitäisi alkaa hallituksen kaavailuja nopeammin. Muuten talous ylikuumenee. Sitä ei ole kerrottu, mitä ylikuumeneminen tarkoittaa. Todellista taloudellista kasvuakaan ei ole nähty miesmuistiin. Leikkauksia puolestaan on tehty vuosikymmenten ajan eikä talous ole tehnyt muuta kuin supistunut. Siitäkin huolimatta, että keskuspankki syytää rahaa markkinoille ennätysmääriä.

Porvarillisen kaakatuksen mukaan Suomessa pitäisi leikata, mutta Euroopan elpymisväline sen sijaan pitäisi hyväksyä maksoi mitä maksoi, muuten taivas tipahtaa niskaan. Jos elpymisvälinettä ei hyväksytä, niin Euroopan talouskasvu ei lähde käyntiin eikä kasvua niin ollen synny Suomessakaan, sanotaan. Sen sijaan porvarien näkemyksen mukaan Suomessa vallitsee Euroopasta riippumaton taloudellinen tilanne, joka on suorastaan kuumenemisen asteella, ellei suorastaank kiehu.

Erityisen kummalliselta, suorastaan järkyttävältä, näyttää kristillisdemokraattien toiminta. Sen ymmärtää, jos porvari kaakattaa, mutta että kristillisetkin. Onkohan Sana ymmärretty väärin. Raamattu on allekirjoittaneelle vasemmistolainen teos, joten on vaikea ymmärtää puolueen umpiporvarillista kantaa. Lähtökohtaisesti Raamattu on köyhän asialla joskaan porvariakaan ei ole unohdettu: leiviskää ei pidä säilyttää tai kaivaan maahan, vaan sitä pitää kartuttaa.

Mediasta löytyy tieto, jonka mukaan porvari olettaa, että hallituksen toimien vuoksi talouskasvu kiihtyy tulevina vuosina ja tämä johtaisi muka velkaantumisen kasvuun. Minkä ihmeen logiikan perusteella? Eikö talouskasvu päinvastoin pienennä tarvetta velan ottamiseen? Ainoastaan ulkomaankaupan rakenteellinen vinous voisi selittää väitteen. Nimittäin, jos kasvun hedelmät karkaavat kaukomaille, niin niinhän siinä käy. Jotta Suomessa voisi elää, niin velkaa pitää ilmeisesti ottaa jatkossakin. Syömävelkaa peräti.

Porvarien kannattaisi rähjäämisen ja vastuunpakoilun sijaan ryhtyä luovaan ajatteluun eikä pelkästään hallituksen kaatamiseen.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

KIIHOTTAMINEN, MITÄ SE ON

Kiihottaminen on ilmaus, jota pitäisi käyttää mahdollisimman vähän, mielellään ei ollenkaan. Ensiarvoista olisi tietää se, mitä se tarkoittaa. Siis se kiihottaminen. Onko teoksen siteeraaminen kiihottamista? Jos siteeraa, niin syytetäänkö siteeraajaa vai teosta, jota siteerataan? Tässä on vaara, että puuro ja velli menee sekaisin, kuten näyttää. Case Päivi Räsänen.

Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, miten oikeusoppineet pystyvät juridiikan koulutuksellaan selvittämään Raamatun tarkoituksen. Nythän yksi ongelma on se, missä tarkoituksessa epäilty kiihotus on tapahtunut. Tämä sitten, kun on päätetty, kumpi kiihottaa Raamattu vai Päivi Räsänen.

Henkilökohtaisen ja teologisen ulottuvuuden lisäksi casesta kohoaa myös poliittinen ulottuvuus. Kristillisten arvojen esiin tuominen. Ongelma on nyt se, minkä kieliavaruuden mukaan tuomiota pohditaan.

Nyt kansanvalistusta harjoittavat toimittajat, oikeamielisyyden, kuuliaisuuden ja tutkitun tiedon välittäjät julistavat profeetallisesti, että Raamattua saa edelleen lukea. Mutta, jos teos tuomitaan kiihottajana, niin oikeampi kysymys lienee se, saako Raamattua enää lukea? Onko kiihottavan materiaalin hallussapito sallittua, suotavaa? Jos tulee tuomio, niin kyllä teoksen ylle levitetään synkkä varjo. Teokseen uskovista puhumattakaan. Asetelma ikään kuin kääntyy päälaelleen.

Olisiko aika tehdä reformaatio siihen “muista sanoa päivää opettajalle” -sääntöoppaaseen, jota hupaisasti kutsutaan lakikirjaksi. Yritettäisiin tarkistaa edes karkeimmat kielioppivirheet. Raamattu on tietääkseni käännetty jo nykysuomeksi.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

SAAKO SUOMESSA LUKEA RAAMATTUA

Maailma on muuttunut. Näin kerrotaan. Joku on jopa sitä mieltä, että parempaan suuntaan. Tätä perustellaan implisiittisesti sillä, että rangaistukset ovat koventuneet ja entistä pienemmästä rikkeestä joutuu syytteeseen, ellei peräti tuomituksi. Rikkeetkin on jouduttu luomaan tyhjästä, koska rangaistuksenalaisia rikkeitä ei muinaisessa maailmassa ollut.

Jos rangaistavien tekojen määrä on lisääntynyt, niin onko maailma mennyt parempaan suuntaan? Eikö kysymys ole juuri päinvastaisesta? Rikollisuus ja pahuus on suorastaan lisääntynyt. Kyllä ennenkin kunnianloukkaus oli rangaistava teko samoin valehtelu. Nyt vain tekojen rikollisuuden aste on kohonnut potenssiin ja uusia rikoksia on kuin sieniä syksyisessä metsässä. Ja uusia rikoksia keksitään jopa palkkatyönä. Sitä vartenhan meillä on eduskunta, joka säätää nimenomaan lakeja. Eikä välttämättä aina edes kansan turvaksi, vaan näyttää enevästi siltä, että oma lehmäkin on ojassa tarpeettoman usein.

Erityisesti aatteisiin liittyvä säätely on ottanut kierroksia. Enää uskontoa ei saa julistaa, ainakaan siten, ettei siitä joku tunnistaisi kiihottamista. Uskontohan oli ennen lainsäädännön ja normaalin elämän perusta kunnes maallinen valta kohotti itsensä jumalaksi ja mestariksi ja ryhtyi ihmisen jokapäiväisen elämän tueksi ja turvaksi. Huumoria.

Tänään eivät jumalat kerro, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Tänään sen tekee valtiopäiville kokoontunut eduskunta viisaudessaan. Siksi esimerkiksi saarnaamista, Sanan julistamista, ei enää sallita, koska se ei ole tasavaltalaisten lakien mukaista. Eipä siis ihme, että Sanan julistaminen on kielletty, kohta luultavasti myös Sanan lukeminen, koska se voi maallisen katsomuksen mukaan turmella ihmisen, uskon länsimaiseen demokratiaan. Lukemiseenhan liittyy oleellisena ajatus Sanan levittämisestä.

Jos uskontoon liittyvän sanan julistaminen kielletään, niin silloin pitäisi kieltää myös ”normaali” poliittinen ”läyhääminen”. Miksi sallia toreilla mesoaminen, miksi sallia netissä meuhkaaminen, miksi poliittiset mainoskampanjat? Nehän ovat kiihottamista parhaimmillaan, tai pahimmillaan. Kansa saa näistä kiihottamisista usein suorastaan harhaisen kuvan. Sitä pahemman mitä vääristyneemmin vastustajat näissä kiihotustilanteissa leimataan.

Mielestäni esimerkiksi kommunisteilla pitäisi olla ainakin saman verran oikeuksia lainsäädännössä kuin sukupuolisilla vähemmistöillä. Nykypäivän vasemmistolaista ei voi verrata entisaikojen hirmuhallitsijoihin, kuten maan tapa näyttää olevan erityisesti oikeistossa ja sen harjoittamassa kiihotuksessa ja mustamaalauksessa.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

OIKEUSVALTIO JA PAAVO ARHINMÄKI

Oikeusvaltio Suomi muistuttaa enenevästi farssia. Lainsäädäntö on suorastaan hifistelyä. Kohta aivastamisestakin rangaistaan, jos sitä ei tee siten kuin laki määrää. Tosin luultavampaa on se, että aivastaminen kielletään siinä missä lihan syöminenkin.

Näkemys sai lisää vahvistusta uutisesta, jonka mukaan Paavo Arhinmäkeen on kohdistettu rikostutkinta. Kuinka muuten. Hän on uutisen mukaan potkaissut autoa, joka on häiriköinyt ympäröivää asutusta. Sen lisäksi kysymyksessä oleva Paavo Arhinmäki on kehottanut autoilijaa painumaan –ittuun. Siinä ilmeisesti taas yksi rikos edellisen lisäksi. Nythän vihapuhe on kriminalisoitu, joten jos sana -ittuun täyttää vihapuheen tunnusmerkin, niin tuomiohan siitä niin kutsutusti napsahtaa.

Nykyinen rikostutkinta on siitä kummallinen, että ensimmäiseksi on ryhdytty epäilemään uhria. Luulisi, että ilmeinen rikollinen olisi lähtökohta. Mutta ei. Ilmeisesti poliisikin on siirtynyt tieteelliseen rikostutkintaan, jonka mukaan lähtökohtaoletukset poistetaan ja ensimmäiseksi aletaan epäillä uhria. Se voi olla rikostutkijoiden kannaltakin sopivinta. Rikoksentekijä ei suutu ja poliisi saa näin työrauhan ja yhden liittolaisen lisää todistamaan uhria vastaan.

Voi tietysti olla, että uutisointi antaa tilanteesta harhaanjohtavan kuvan. Luin uutisen Paavo Arhinmäkeen kohdistetusta rikosepäilystä nettilehdestä, jonka tiedän armottomaksi oikeistoaatteen edistäjäksi. On siis loogista, että otsikointi pyrkii luomaan epäedullista kuvaa vasemmistoon kuuluvasta henkilöstä. Oikeistossahan on jo pitkään yritetty luoda mielikuvaa siitä, että kommunismi on jopa vaarallisempi aate kuin fasismi. Sitä tosin porvarit eivät näy oivaltaneen, että fasismin ja porvarin ero on vain määritelmällinen. Missä kulkee raja äärioikeistolaisen ja porvarin välillä?

Oireellista nykyiselle oikeuskäytännölle on myös se, että nimenomaan omaisuuden vahingoittaminen on erityisen raskauttava rikos. Tässä tapauksessa nimenomaan auton potkaiseminen. Sen sijaan ihmiselle aiheutettu melu tai muu haitta on toisarvoista ihmishengestä puhumattakaan. Ilmeisesti siksi edes pienimmissä kaupungeissa ei tehdä mitään vandaaleille, jotka ilman äänenvaimenninta pärisyttelevät keskellä kaupunkia, keskellä yötä ihmisiä piinaamassa. Minkä lisäksi porvari vaatii autoja keskelle kaupunkia, jotta porvarin liiketoiminta saataisiin kukoistamaan.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

KESKUSTAN POLIITTINEN RIIHITEATTERI

Mitä ihmeen farssia Keskusta esittää puoliväliriihessä? Ilmeisesti puolue leikkii jonkinlaista kesäteatteria. Katsoo velvollisuudekseen venkoilla siinä luulossa, että kannatus nousee samaan tahtiin kuin otsikot mediassa. Arvattavasti jotakin pitää yrittää, kun eväät ovat niin sanotusti levällään.

Luulisi, ettei ongelmia ole, koska arkunhoitaja Matti on useaan otteeseen julistanut, että on elvyttämisen aika. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Keskusta on yhtäkkiä äitynyt varsinaiseksi kirvesmieheksi leikkauksineen päivineen ja työttömien kurjistamisineen. Ehkä puoluetoimiston ovi on jäänyt auki ja tuuli on puhaltanut nupit uuteen asentoon siitä mitä on aikaisemmin ajateltu. Tai sitten Matti on jätetty tärkeiden päätösten ulkopuolelle.

Hallituksella lienee teatteria tärkeämpiäkin tehtäviä tätä nykyä. Tulevaisuuden suunnittelu on tietysti ensiarvoista, mutta näyttää siltä, että kysymys Keskustan änkyröinnissä ei ole muusta kuin siitä, pitääkö juuri tältä istumalta lähteä leikkaamaan ja aktivoimaan työttömiä sosiaalisia tulonsiirtoja vähentämällä. Aivan tulee mieleen Juha Sipilän regiimi ja tulinen työttömien jahti niin kutsutun aktiivimallin konsteilla ja menetelmillä. Olisiko Sipilä kaapannut Keskustassa vallan ja nykyinen johtaja vain esittää puoluejohtajaa?

Olisi hyvä, että hallitustyö pääsisi jatkumaan ilman änkyröintiä. Vasta seuraavien vaalien jälkeen voitaisiin katsoa, tarvitaanko Keskustaa ja jos, niin mihin. On turhaa uhkailla hallituksesta vetäytymisellä, koska seuraavat vaalit ratkaisisivat asian ilman nykyisenkaltaista huutoa ja mekastusta. Näyttää myös siltä, että Keskustan talousasiantuntijat ovat sen verran jälkeenjäänyttä porukkaa, että ne tai he kannattaisi pikimmin vaihtaa uusiin. Sama pätee mitä suurimmassa määrin nykyiseen porvaristoon laajemminkin.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

TYÖLLISYYSHUMPPA KANSALLISEEN TAPAAN

Normaalilla järjellä varustettu ei ymmärrä miksi hallitus on ottanut kontolleen työllisyystavoitteen, jos valtio, julkinen sektori, ei itse toimi työnantajana. Mitään tällaista suunnitelmaa ei kuitenkaan ole esitetty. Sen sijaan on harhaanjohtavasti annettu ymmärtää, että työllisyyden kasvattaminen on tärkeää, jotta valtakuntaan saadaan verotuloja ja lainan tarvetta näin vähemmäksi.

Koska julkiselta sektorilta ei edellytetä työllistämistä, niin silloin työllistäminen jää yritysten tehtäväksi. Mutta kuten näkyy, mitään velvoitteita yrityksillekään ei ole asetettu henkilöstön suhteen.

Ainoa kohderyhmä ovat työttömät. Koko työllisyystavoite kumpuaa oletuksesta, että työttömillä on siksi mukavat oltavat, että tätä mukavuutta pitää heikentää, jotta halu pyrkiä työelämään kasvaa. Poliittiseen järkeen ei näy mahtuvan ymmärrys, ettei tässä työllisyys kasva yhtään, vaan ainoastaan työttömän elämäntilanne heikkenee.

Eikä tässä kaikki. Erityisesti porvarit ovat lyömässä vain lisää löylyä. Maahan pitäisi kaiken huipuksi tuoda lisää joutilasta väkeä entisten työttömien lisäksi. Parempi nimitys työllisyystavoitteelle on työttömyystavoite. Työllisyystavoitteen perustelut ovat sitä paitsi suoranaista valhetta. Ainoa monetaarinen hyöty löytyy sitä kautta, että työttömän etuuksia leikataan tavalla taikka toisella. Kertyneet varat tuskin menisivät yhteiseksikään hyväksi, vaan päätöksentekijöiden ehostamiseen tms, jotta naama ei näyttäisi niin rumalta kuin näyttää.

Tyhmin pää talousvaikuttajia vannoo tietysti tarjonnan nimeen ja väittää, että kun tehdään työttömiä tarpeeksi ja viedään heidän toimeentulonsa, niin työllisyys siitä ponnahtaa ennennäkemättömään kukoistukseen. Jos näin on, niin paras keino sen saavuttamiseksi on kaataa kaikki vielä pystyssä olevat yritykset. Näin saadaan työllisyystavoite suorastaan maksimoiduksi.

Nykyhallitus voi huoleti hellittää työllisyystavoitteestaan, koska paperikoneita suljetaan tulevien vuosien aikana sellainen määrä muusta vanhasta tuotannosta puhumattakaan, että muutaman sadan tuhannen työvoimareservi syntyy jo tästä. Ei reservin kasvattamiseksi tarvitse enää puolikuolleita ryhtyä kuntouttamaan. Vapaassa markkinataloudessa mikään ei estä työvoimaa liikkumasta, ilman että siihen mitään erillistä tuontiaktia tarvitaan.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi