Historian tulkinnasta näyttää tulleen elämää suurempi kysymys. Kirjaimellisesti. Länsi pitää itäistä tulkintaa keksittynä, vaikka perustelee itse sattuneita tapahtumia juuri historialla.
Ja ainakin päällisin puolin moni asia viittaa vanhan toistumiseen. On itäinen nöyryytetyksi itsensä kokeva valtio, joka haluaa kostaa kokemansa vääryyden, ja länsi, joka yrittää estää kostotoimenpiteet.
Sitten on Suomi, joka hädän hetkellä turvaa aina tahoon, jonka arvelee voittavan. Nyt viimeksi Natoon ja yhtenäiseltä vaikuttavaan läntiseen mielipiteeseen. Jos tilanne taas muuttuu, niin Suomi kääntää oletettavasti kelkkansa suunnan. Jälleen.
Nyt moni uskoo, että kun liitymme Natoon, niin emme joudu sotaan. Yleinen uskomus luulee, ettei kukaan ole kuunaan hyökännyt Nato -maahan. Usko, joka ei tosin pidä paikkaansa. Muistaakseni Nato -maata vastaan hyökättiin 11.9.2001.
Nato -jäsenyys ei myöskään estä sotaan joutumista. Jos jotakin Natoon kuuluvaa maata vastaan hyökätään, niin silloin niidenkin valtioiden kuuluu lähteä sotimaan, joihin hyökkäys ei suoraan kohdistukaan.
Usko siihen, ettemme joutuisi käymään sotaa yksin, ei välttämättä sekään ole ehdottoman varma totuus. Paljon on kiinni siitä, miten pitkälle mahdollinen hyökkääjä on valmis menemään.
Kun asetelma on se, että pienten maiden puolustus on lähinnä suurvaltojen vastuulla, niin asetelmassa pienvaltioiden kohtalo määräyty sen mukaan, mitä suojeleva suurvalta päättää.
Nyt jos toinen suurvalta uhkaa toista maailmanlopulla, niin saattaa olla mahdollista, että sivistysvaltio taipuu humanitäärisistä syistä rauhaan ehdoilla, jotka hyökkääjä sanelee.
Näin olisimme jälleen tilanteessa, joka meillä oli toisen maailmansodan jälkeen. Ainakin periaatteessa. Maailma olisi kahtia jakautunut niin kutsutun kylmän sodan tapaan..
Toinen vaihtoehto olisi se, että suurvallat tuhoaisivat toinen toisensa, jolloin suuri osa pikkuvaltioista häipyisi savuna ilmaan niin ikään.
Tämän jälkeen evoluutio voisi taas aloittaa toimintansa puhtaalta pöydältä. Tosin ehkä sen jälkeen kun olisi ottanut joditabletin.
Historia on osoittanut myöskin sen, että pakotteet ovat rasittaneet yleensä enemmän asettajia kuin sitä, jolle ne on asetettu. Näin mainitaan ainakin niin kutsutun Mannermaasulkemuksen osalta.
Sopii tietysti toivoa, että evoluutio on tällä kertaa tullut toisiin ajatuksiin, eikä historia enää toista edes itseään.