Nettitaloustieteen kruunaamaton kuningas, Puopolo, markkinoi julkista sektoria suurena varkaana verotusoikeutensa vuoksi. Ihmistä pitäisi Puopolon mukaan verottaa mahdollisimman vähän, jotta ihmisen ahkeruus lähtisi lentoon ja hyvinvointi alkaisi kukoistaa.
Käsitys on eräänlainen kansallinen tulkinta Lafferin käyrästä, jonka mukaan veron keräämisen ylitettyä sietokyvyn työläinen lyö hanskat tiskiin ja lakkaa tekemästä sitä, mitä varten hänet on luotu.
Käyrää on sovellettu etupäässä Amerikassa, jonka väki muutenkin elää enemmän tai vähemmän kapitalististen harhojen vallassa. Siksi suora lainaus ei välttämättä sovellu kaikkialle.
Varastamisesta messuaminen kääntää syyllisyyskysymykset kuitenkin päälaelleen, koska kukapa täällä varastaa eniten ellei juuri kapitalistinen liikeyritys. Yritys nyhtää, ei suinkaan
sitä vertaa, mitä tarvitsee, vaan sen päälle vielä voittoa, jonka määrä ei koskaan näytä olevan riittävä, vaan pyrkimys on ainaiseen voiton määrän kasvattamiseen.
Ja koska näin on, niin tarvitaan edes julkinen valta hillitsemään tätä jatkuvasti kasvavaa ryöstön määrää. Muutenhan täällä ei olisi ensimmäistäkään köyhää, vaan kaikki olisivat kuolleet sukupuuttoon.
Siksi julkisen vallan otetta pitäisi pikemminkin kiristää kuin löysentää, koska ryöstön määrä uhkaa jo työvoiman uusintamista ja järjestelmää itseään.
Ryöstö koskee paitsi palkkatuloa, niin myös resurssien käyttöä, eli työvoiman orjuuttamista. Orjuuttamisella tarkoitetaan yhä lyheneviä työaikoja siten, ettei saadulla palkalla pysty tulemaan toimeen. Näin edellytyksiä työvoiman uusintamiselle ei ole olemassa.
Globaali kapitalismi on maailman suurin rosvo. Jo pelkästään muutama globaali teknologiayhtiö sanelee niin maailman politiikan suunnan kuin työläisen asemankin. Koska kapitalismi on globaali ilmiö, niin siksi ryöstön hillitseminen vaatii kansainväliseltä politiikalta järeitä suitsivia toimia. Kotimaisesta politiikasta puhumattakaan.
Erityisongelma nykykapitalismissa on se, että politiikka ja kapitalismi ovat muodostaneet perverssin liiton, jossa bisnestäkin tehdään “stasimallin” periaattein kilpailijoita “käräyttäen” ja suurta moraalista paatosta ulisten.
Ja mikä pahinta, julkinen valta on alkanut kuvitella olevansa kapitalisti itsekin vihreine ja muine värillisine siirtymineen. Ja tästähän ei hyvä seuraa.
Pertti Salminen 