UNIONIKOMMUNISMI ETENEE

Taksonomia eli Euroopan unionin kestävän rahoituksen asetus määrittää kestäviksi katsottavat rahoitus- ja investointikohteet. Mitä kestävämpi ympäristöllisesti tietty hanke on, sitä halvemmin ja helpommin siihen saa rahoitusta.

Metsät eivät varsinaisesti kuulu EU:n toimialaan, mutta ilmasto- ja ympäristöpolitiikan kautta nämä kysymykset ovat mukana EU:n päätöksenteossa.

Metsänomistajan kannalta yhä tiukkenevat ilmastokriteerit ovat tuomassa runsaasti yksityiskohtaista säätelyä muiden muassa metsäsuunnitelmapakon muodossa. Vaikka kestävä rahoitus on tarkoitettu finanssisektorille ja suuryrityksille, on metsänomistajille valmisteilla mittava määrä uusia velvoitteita.

Luonnosten mukaan metsänomistajien pitäisi jättää 20 prosenttia metsistään talouskäytön ulkopuolelle. Tämän omaisuuden arvoksi mainitaan 12 miljardia euroa, joka summa olisi siis tavallaan unionisoitu.

Sen lisäksi vesistöjen varsille pitäisi jättää 30 – 60 metriä rajakaistaa. Hakkuissa tulisi jättää säästöpuuta kymmenen prosenttia. Tämän lisäksi esitykset sisältävät vaatimuksia puulajisuhteista.

Ongelmana ovat niin ikään metsien käsittelyä koskevien kriteerien epämääräisyys, vaikeaselkoisuus ja tulkinnanvaraisuus. Kriteerien täyttymisen todentaminen olisi jo tästäkin syystä vaikeaa. 

Jos taas metsätalous jäisi taksonomian ulkopuolelle, mahdollisuudet saada edullista rahoitusta metsätalousinvestoinneille voisivat heiketä. Heikentyminen todennäköisesti on sitä suurempaa, mitä pidemmälle ilmastohysteria etenee ja vaikuttaa rahoittajien päätöksiin. Unionikommunismille sen sijaan ei näy loppua.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

SIKARIKKAUDEN ANATOMIA

Motivoiko rikkaus ihmistä? Erityisesti oikeistolainen politiikka katsoo rikkauden ja tuloerot taloudellista aktiviteettia ylläpitäväksi voimaksi. Jopa sikarikkauden. Sikarikas on nykysuomea, ruotsia myös, svinrik. Sikarikkaudella tarkoitetaan siis hyvin suurta rahallisen rikkauden määrää.

Vastaavasti joutenolo on porvarin kauhistus. Porvarillisen etiikan mukaan tulonsiirtojen varassa eläminen ilman osallisuutta porvarillisesti omistettuun tuotantoon on eettisesti tuomittava teko.

Siksi porvari pyrkii politiikassaan ajamaan juuri rikkaan asiaa ja kurjistamaan tulonsiirtojen varassa elävän elämää ja tulevaisuuden suunnitelmia. Porvarillisen talousajattelun ydin on rikastuminen. Vain rikastuminen kannustaa porvaria elämässä eteen päin.

Rikastuminen puolestaan tapahtuu siten, että saadaan rahamittaista tuloa enemmän kuin rahamittaista menoa. Näin ollen, mitä vähemmän palkkaa maksetaan porvarille tehdystä työstä, sitä enemmän porvari rikastuu. Menettelyn kerrotaan olevan myös yhteiskunnan edun mukainen.

Ongelma kerrotussa on se, mikä motivoi työntekijää ja tulonsiirtojen varassa elävää? Jos rikastuminen olisi yleispätevä motivaattori, niin rahan pitäisi motivoida myös työntekijää. Mutta omistajan rikastumisen tarve estää rahan yleispätevänä motivaattorina toimimisen. Työntekijä on tässä lähinnä se, jolta otetaan. Otettu menee sitten omistajan moitivoimiseen.

Toisaalta, jotta rikastuminen olisi mahdollista, tarvitaan nimenomaan työläisiä rikkauden mahdollistamiseksi. Tulonsiirtojen varassa elävät ovat tarpeellinen reservi, jotta jatkuva rikastuminen ei vaarannu

Tulonsiirrot ovatkin yksi porvarin kauhistuksista. Rikastuminen voi vaarantua, jos tulonsiirrot mahdollistavat ihmisarvoisen elämisen työtä tekemättä. Ei siis ihme, että porvari on keksinyt ajatuksen tulonsiirtojen tekemisestä vastikkeelliseksi.

Vastikkeellisuus ei näy kuitenkaan riittävän, vaan tulonsiirtoja pitäisi myös leikata, koska mitä pienempi tulonsiirto, sitä enemmän rikkautta. Eikä tämäkään riitä, tulonsiirtojen varassa eläville pitää aiheuttaa epämiellyttäviä psyykkisiä tuntemuksia erilaisten simputuksen kaltaisten keinojen käyttämisellä, hakemusten kirjoituttamisella ja juoksuttamisella paikasta toiseen

Edes vanhuksia ei jätetä rauhaan, vaan vanhukset on leimattu yhteiskunnalliseksi taakaksi, joka uhkaa koko yhteiskunnan kestävyyttä. Jos yhteiskunta romahtaa, niin sehän olisi rikastumisen loppu.

Ei ihme, ettei nykyään pääse eläkkeelle edes silloin, kun jaksaminen loppuu, vaan yhä vanhempana ja sairaampana pitää olla edesauttamassa yhteiskunnalle niin tärkeää rikastumisen prosessia.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

ARMOMURHAAJAT KESKUUDESSANNE

Kun taloustilanne heikkenee, puhe eutanasiasta lisääntyy. Syynä niin kutsuttu kestävyysvaje. Väestön ikääntyminen. Muodollisena perusteluna tappamiselle on kärsimys. Vastustava näkemys mitätöidään väittämällä, etteivät ihmiset tiedä, mitä kärsimys on. 

Yhtä lailla voi väittää, etteivät armomurhan asiantuntijat puolestaan tiedä sitä, miltä kuoleminen tuntuu. Siksi pitäisi edellyttää, että murhan puolestapuhujat ottaisivat ensin itse myrkkypiikin ja vasta sen jälkeen kertoisivat, kannattiko toimenpide. Näin saisimme kokemusperäistä tietoa.

Hoitohenkilökunnalle ehdotan kärsimystestiä. Jos kärsimyksen aikana hoitohenkilö ottaa kivunlievitystä, hän on sopiva tehtävään, jos taas terveyshenkilö ottaa myrkkypiikin, hänestä ei ole hoitohenkilöksi.

Ihminen tuskin elää siksi, että laki niin määrää, vaan ihan muista syistä. Kapeneva taloustilanne johtaa väistämättä siihen, että armomurhan salliminen johtaa itse asiassa siihen, että ihminen tapetaan vain siitä syystä, ettei hoitoa ole riittävästi, vaan huono hoito johtaa ylitsepääsemättömään kärsimykseen, joka sitten terminoituu armomurhaan, kun tohtori kirjoittaa lupalapun suorittavalle myrkyttäjälle.

Muu kuin taloudellinen selitys armomurhan vaatimukselle tuntuu oudolta. Varsinkin armosta höpöttäminen on armo -sanan väärinkäyttöä siinä missä uskonnollisten termien käyttö yleensäkin. Useassa tapauksessa kärsimys aiheutuu yksinkertaisesti siitä syystä, ettei kivunlievitystä edes anneta. Älinä priorisoinnista on käynyt rinnan armomurhaamisvaatimusten kanssa.

Ihmisoikeudet voi tänä päivänä rinnastaa jonkinlaiseksi ideologiaksi. Näköjään ihmisoikeuksilla voidaan perustella tappaminenkin ja kaikenlainen ihmisen toiminta, jos kerran ihmisellä on oikeus päättää omasta ruumiistaan ja siitä, mitä tämä ruumis tekee. Siis vielä hengissä ollessaan.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

KAPITALISTISEN HAPATUKSEN LÄHTEET

Evan kaltaiset lobbarijärjestöt pitäisi lakkauttaa. Näitä on maassamme aivan liikaa. Vapautuva työvoima pitäisi hyödyntää jossakin muualla, jossakin hyödyllisessä. Syy lakkauttamiselle on kapitalistisen edun lietsominen ja esiintyminen ikään kuin tieteellisen totuuden jakajana, olipa ilmoille päässyt tuotos millainen tahansa.

Otetaanpa esimerkiksi väite siitä, että ellei entistä useampi työllisty, hyvinvointiyhteiskunnan palvelutasoa on karsittava.

Hokemaa perustellaan väestön vähenemisellä ja sillä, että Suomessa on satoja tuhansia työttömiä. Jotta hyvinvointivaltio voitaisiin ylläpitää maahanmuuttoa pitäisi lisätä ja työttömyysturvaa heikentää. Omituista. Tälläkö hyvinvointivaltio sitten säilyy, että turvaa heikennetään?

Työttömän kimppuun käyminen ei yksinkertaisesti pelasta yhtään mitään. Kapitalistisessa järjestelmässä työllistäjinä toimivat lähinnä julkiset organisaatiot ja yksityiset yritykset. Jos työllisyyttä tarvitaan lisää, niin näiden tahojen vastuulla on työllistää. Ei työttömyyskorvausten leikkaaminen ole työllistämistä.

Se, että työttömyyttä esiintyy, aiheutuu siitä, että työvoimaa on liikaa, eikä liian vähän. Työttömän työhön patistaminen merkitsee tänä päivänä samaa kuin yrittää saada hevosia lisää maatiloille. Siitäkin huolimatta, että elämme jo aivan toista aikakautta ja aivan erilaista teknologiaa, tietoja ja taitoja.

Eva voi samalla logiikalla käydä syöttävän kädenkin kimppuun vaatimalla maahan lisää yrityksiä. Jo lopettaneet yritykset pitäisi pystyttää uudelleen ja maasta paenneet raharuhtinaat pitäisi saada rahoineen palaamaan entisiin tehtäviinsä entistä pienemmillä palkkioilla ja bonuksilla. Samalla voisi lailla kieltää rahojen maasta viemisen kaikissa rahan viemisen muodoissa.

Jos työn tarvetta halutaan lisää, niin se onnistuu työaikaa lyhentämällä. Ei siis pidentämällä. Tänä päivänä työ on just in time -palkattua, joten näkemyksen työstäkin pitäisi muuttua sen lisäksi, ettei työtä edes tarvita siinä määrin tai siinä muodossa kuin ennen.

Puhe huoltosuhteestakin on täyttä höpinää, koska entistä useampi työ tehdään tänä päivänä koneellisesti.

Olisi kiva, jos edes tiede palautuisi nykyaikaan eikä enää askartelisi antiikissa omine omituisine käsityksineen ja kuvitelmineen.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

EXIT -VERO

Exit -ver on nostattanut tunteita. Etenkin porvaristossa. Jopa siinä määrin, että porvarien puheenjohtaja on kertonut poistavansa veron. Kerrotaan, että valtakuntaan olisi ollut tuloillaan yksi sijoitus, mutta exit -vero karkoitti sen. Järkyttävää!

Jos veron vaikutuksia olisi ajateltu pidemmälle, niin itse asiassa veron soveltamisalaa pitäisi entisestään laajentaa. Pitäisi maksaa veroa jo pelkästään maasta poistumisesta. Tällä hillittäisiin ulkomaille pakenevaa rahavirta ja saataisiin hiilidioksidipäästöjä pienemmiksi, kun tarpeeton ravaaminen maiden välillä pienenisi tai loppuisi kokonaan.

Sekin on tietysti mahdollista, että maasta poistumista verotetaan ankarasti, mutta maahan muuttoa helpotetaan. Tämä olisi oikeastaan järkevintä, jos valtakunnassa on pula ihmisistä, työvoimasta.

Luulisi porvarinkin käsittävän, ettei rahan ja pääoman maasta vieminen ole edullista ainakaan sille maalle, josta rahat ja pääomat kaikkoavat. Porvari itse on tietysti eri asia. Varsinkin, jos porvari on aikeissa karistaa isänmaan pölyt pieksuistaan, kuten maan tapa ikävä kyllä, tai onneksi, on.

Arvonnousuverolla, maastapoistumisverolla tai exit -verolla tarkoitetaan Suomesta pois muuttavien henkilöiden omaisuuden arvonnousuun kohdistuvaa veroa.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Avainsanat: , , , | Kommentoi

ELINTASOSURFFARIT

Ulvonta työvoiman liepeillä äityy. Vailla järkeä, kuten on tapana. Mutta joukossa tyhmyys tiivistyy, toteaa sananlasku.

Perussuomalaiset eivät halua ulkomaalaisia kuluttamaan suomalaista sosiaaliturvaa. Sen sijaan äveriäs väki kelpaa.

Työnantajat hokevat mantrana, ettei suomalainen työvoima tarjoa yritysten tarvitsemia huippuosaajia.

Kummallista. Eikö lähes jokainen yritys ole jo ulkomaisessa omistuksessa. Luulisi, että omistaja olisi tuonut yrityksiinsä osaavan väen ja laittanut osaamattomat kilometritehtaalle. Erityisesti yritysjohdon, jonka osaaminen on osaamista, joka merkitsee.

Johdon osaamattomuus aiheutuu ilmeisimmin koulutusjärjestelmästä. Jos meillä olisi osaava koulutusjärjestelmä, niin eihän osaamatonta ihmistä voisi edes olla olemassa.

Monen yrityksen osaamisen taso on sellainen, ettei siihen huippuosaamista tarvita. Riittää, kun työnantajalla olisi haluja perehdyttää työläinen tehtäväänsä.

Elintasosurffaus on uusi nimitys, joka kuvaa sosiaalietuuksista nauttivaa muuttoliikettä. Termi lienee lähtöisin perussuomalaisesta työkalupakista. Nyt kuitenkin elinkeinoelämä on päätynyt julistamaan, että surffari ei suinkaan ole ulkomaalainen sosiaalietuuksien nauttija, vaan suomalainen. Nämä rasistiset ulosannit luovat ikävää mielikuvaa työttömästä.

Sosiaaliturva on kuitenkin siksi pieni, ettei sillä pysty lautailemaan. Katse pitää kääntää suurempiin rahasummiin. Toisin sanoen yhteiskunnallisen hierarkian ylempiin osiin. Osaaminenhan lähtee sieltä missä sijaitsee organisaation johto- ja valvonta. 

Esimerkiksi kolmentuhannen euron kuukausipalkka tai palkkio voisi olla raja, jonka yläpuolella eläminen muuttuu lainelautailuksi ja yhteiskunnallisesti haitalliseksi rahankäytöksi.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

KOHTI UUTTA ETIIKKAA

Maailma muuttuu. Vanhat ideat eivät enää päde. Tänään mies voi synnyttää ja eläimilläkin on moraali. Valtiot voivat rakentaa taloutensa velan varaan.

Monet kokeet ovat osoittaneet, että eläimet todellakin tekevät valintoja, joita ei voida selittää yksinomaan luonnonvalinnan avulla. Siis siitä lähtökohdasta, että säilyminen on toimintaa ohjaava yksinomainen periaate.

Esimerkiksi altruismi, epäitsekkyys, ja yhteistyö ovat myös eläimillä havaittuja hyveitä. Muurahaiset ovat tunnettuja yhteiskuntaelämästään ja kyvystään yhteistyöhön. Apinoilla on monia käyttäytymismuotoja, jotka muistuttavat ihmistä.

Eläimet eivät myöskään reagoi passiivisesti ympäristöönsä, vaan kykenevät kommunikoimaan ja jopa neuvottelemaan keskenään.

Moraalin alkuperälle löytyy useita selityksiä aina ekonomiasta hedonismiin. Näillä on pyritty selittämään mikä on oikein ja mikä väärin. Tyypillistä taloudelliselle ajattelulle on se, että hyvää on se, joka kannattaa ja huonoa se, joka tuottaa tappiota. Hedonisti uskoo, että hyvää on se, joka on kivaa ja huonoa se, joka tuottaa pahan “fiiliksen”.

Mutta jos eläimillä on moraali, niin silloin voi hyvin ajatella, että ihmisenkin moraalilla on biologiset juuret. Näin moraali, joka ei ota tätä huomioon, johtaa ongelmiin. Biologiasta irrallista moraalia lienee vaikea saada toimimaan edes nollatoleranssilla.

Diskurssietiikan idea on lähteä tutkimaan moraalia järjenkäytön näkökulmasta. Moraali muodostuu tässä asetelmassa yhteiskunnallisesta keskustelusta, jossa parhaiten perustellut ja eniten kannatetut ideat hyväksytään uusiksi normeiksi.

Tämän päivän viestintätekniikka tarjoaa idealle erinomaisen toteutusmahdollisuuden. Mahdollisuuden uuden ajankohtaisen moraalin luomiselle. Kun tähän lisätään koko ajan kehittyvä tiede ja sen saavutukset, moraali on saatavissa peräti ajantasaiseksi.

Nykyään ei tarvitse juuri muuta kuin laittaa sosiaaliseen mediaan ehdotus uudeksi moraalisäännöksi. Sen jälkeen odotellaan tykkäyksiä ja jos niitä kertyy tarpeeksi, niin uutta lakia voidaankin ryhtyä sorvaamaan lähes välittömästi.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

FLEGMAATIKON IHMISOIKEUS

Ihmisoikeudet ovat nousseet teemaksi, jolla pääsee tänä päivänä julkisuuteen. Erityisesti kun vielä muistaa painottaa, että ihmisoikeudet ovat jakamattomia. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki ihmisoikeudet ovat samanarvoisia. Esimerkiksi oikeus omaan kehoon riippumatta siitä, onko lihava vai laiha, määrääkö lajiliitto käyttämään kehon peitteenä tarkoituksenmukaista vaatetusta kansainvälisissä otteluissa vaiko ei. Kenenkään ei ihmisoikeuksien mukaan tarvitse kuulla kommentteja ylipainosta, vaikka terveysviranomaiset niin tekisivätkin.

Ongelma tänä päivänä on enää se, löytyykö vielä jokin ryhmä, joka pitäisi nostaa mediaan jotta tämän ryhmän ongelmat saataisiin raivokkaasti keskustelluksi ja rikoksiin syyllistyneet asianmukaisesti laissa rangaistaviksi. Vieläpä takautuvasti netti algoritmein tutkittuina, niin ettei edes jälkipolvien saataville jää mitään ihmisarvoa alentavaa. 

Tähän mennessä mediaan ovat nousseet ne, jotka ovat jaksaneet huutaa äänekkäimmin eli aktivistit, lähinnä koleerisuuteen taipuvaiset vasemmistolaiset ja vihreän aatteen kannattajat intersektionaalisista feministeistä puhumattakaan. Porvarit ovat tulleet perässä, kuten yleensä. Porvarihan on sielunmaisemaltaan konservatiivi, joka havahtuu vasta sitten, kun aika on ajanut ilmiöineen porvarin ohi.

Sen sijaan flegmaattiset ovat jääneet pahasti yhteiskunnan myllerrysten jalkoihin. Heidän asemaansa ei ole kukaan kiinnittänyt positiivisessa mielessä mitään huomiota, vaikka ihmisoikeudet koskevat heitä yhtä lailla kuin kaikkia muitakin. Kuitenkin juuri tämä ryhmä on yhteiskunnassa kaikkein heikoimmassa asemassa jopa niin, että Sanakin suorastaan tulvii lähinnä kiihotukseksi tulkittavaa näkemystä tästä ihmisryhmästä.  Kysymyksessä on “laiskaksi” nimitelty ihminen, vaikka kysymyksessä on ilmeinen flegmaatikko.

Flegmaatikkoa ei protestanttisen etiikan maailmassa sen enempää kuin pakanoidenkaan valtakunnassa suvaita. Ei vaikka flegmaatikko voidaan helposti identifioida nykyaikaisin mittalaittein, kellokortein ja bonuspalkkioin  tarvitsematta turvautua subjektiiviseen tuntemukseen. Flegmaattisuus on kuitenkin ihmisen synnynnäinen ominaisuus ja sen havaitsee itse asiassa jo silmämääräisestikin. 

Siksi pitäisi pikimmin saattaa oikeuteen kaikki flegmaattista ihmisryhmää halventavat tahot. Erityisesti työnantajat ja työllisyyspolitiikkaa harjoittavat viranomaiset. Näin erityisesti siksi, ettei Suomen maine tahraannu, vaan voisimme olla edelläkävijöitä ihmisoikeusasioissa kuten ilmastonmuutoksessakin. Vain näin voimme pelastaa maailman ihminen mukaan lukien. Nythän tavoitteena näyttää olevan vain luonnon pelastaminen.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

KUINKAS SITTEN KÄVIKÄÄN

Suomalaiset ovat kuuliaista kansaa. Auktoriteettiusko istuu lujassa, kuten uskon pitääkin. Valitettavasti uskon kohteesta voi olla eri mieltä. Jo pitkään yritysmaailmassa on elänyt usko, että omistajan edun maksimointi johtaa yleiseen hyvään ja on ehdoton edellytys sille, että valtakunta voi hyvin. Siitäkin huolimatta, ettei ole käsitystä edes siitä, mitä valtakuntaa tarkoitetaan, kun talous on globaali.

Ennen viimeisimpiä kunnallisvaaleja Kansallinen Kokoomus päätti olla ottamatta kantaa Euroopan elpymisvälineeseen, koska se näytti epäedulliselta Suomelle. Eritotenkin, kun koko väline perustui lisävelan ottamiselle. 

Nyt kuitenkin joukko yrityselämän johtohenkilöstöä katsoi, että elpymisväline pitää hyväksyä, koska muutoin Suomen, tai ainakin kysymyksessä olevien yritysten toimintaedellytykset heikkenevät, ellei välinettä hyväksytä. Käsky hyväksymiselle välitettiin maksettua mediaan hyväksikäyttäen, kuinka muuten. 

Koska vaatimus elpymisvälineen hyväksymiselle tuli näin korkealta taholta, niin eihän Kansalliselle Kokoomukselle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa kantansa. Niinpä sitten enemmistö porvareista äänesti välineen puolesta ja oli sitä mieltä, että lisää velkaa pitää ottaa. 

Lisävelan otto puolestaan merkitsee sitä, että Suomessa pitää ryhtyä pikaisiin toimiin julkisen velan kasvun hillitsemiseksi, jotta selviämme maksuistamme, joilla pidämme Euroopan pystyssä. Eikä tässä kaikki. Vaaditaan myös rakenteellisia uudistuksia, jotka edellyttävät ammattiyhdistysliikkeen heikentämistä ja siirtymistä niin kutsuttuun paikalliseen sopimiseen. 

Edellä sanotun tietäen Kansallisen Kokoomuksen vaaliteema julkisten menojen hillitsemiseksi kuulostaa tekopyhältä.  Kun vielä tiedetään, että omistajan etu painaa eniten maamme suurissa eteläisissä kaupungeissa, niin eipä ihme, että maakuntia ja sotea vastustetaan. 

Rikkaat kaupunkilaiset uhkaavat köyhtyä, jos terveyspalveluita ryhdytään jakamaan julkisin varoin myös maakuntiin. Helsinkihän ei esimerkiksi liene maakunta. Helsinkiä voinee pitää lähinnä ruhtinaskuntana eritotenkin, kun kaupunkiin saadaan uusi pormestari, ellei sitten tätä pormestarimallia saada millään järkisyyllä lakkautetuksi.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi

SUVAKKILAINEN UUSETIIKKA

Tänään on muodikasta suvaita. Muodikasta olla edistyksellinen, ihanaa olla ajan hermolla edistysuskon puolestapuhuja. “Hyvispisteet” tuovat positiivisia tykkäyksiä ja markkinointia edistävää imagoa aikaansa seuraavalle yritykselle ja sijoittajalle, joka toimii tietenkin vastuullisesti sitä vanhaa riistoa ja sortoa vastaan, jota kaikki vanha nykyisen hyvyyden ajan ideologian mukaan edustaa. Siitäkin huolimatta, että historian tietämys on luokkaa nolla, jos sitäkään.

Erityisesti uskonto on noussut kaiken pahan aluksi ja juureksi, vaikka juuri uskonto moraalin ja etiikan lähteenä on kautta aikain yrittänyt taistella nimenomaan pahuutta, jumalattomuutta vastaan. 

Tämä aika sen sijaan on kohottanut ihmisen itsensä oman moraalinsa ja etiikkansa parhaaksi asiantuntijaksi ilman että yksilön pyrkimyksiä saisi rajoittaa kukaan ulkopuolinen, tuskin edes ihminen itse, koska tyhmyyden määrän lisääntyminen yhteiskunnassa on johtanut siihen, ettei ihminen enää erota itseään toisista ihmisistä.

Nykyaikainen media on luonut ihmisen, joka on vain osa tykkäysketjua, jossa yksilö on sama asia kuin tämä kovaan ääneen mölyävä ketju itse. Enää eivät ainoastaan toimittajat ole sopuleita, vaan valtaosa väestöä.

Suorastaan järisyttäviin mittoihin tämä uusetiikka kohoaa, kun poliisi ja oikeuslaitoskin alkaa ulvoa syntyneen uusetiikan mukaisesti siten, että uskovaiset pitää laittaa vankilaan ja poliisit ryhtyvät kumartamaan kaikenmaailman rettelöitsijöitä ja huligaaneja samaan aikaan kun Raamatun lukemiselle puuhataan nollatoleranssia ja kielen sanoja ryhdytään kriminalisoimaan milloin minkinlaisen niin kutsutun väestönosan tunteita kuohuttavana rikoksena.

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Kommentoi