NETTITALOUSTIETEEN HARHOJA

Nettitaloustieteen kruunaamaton kuningas, Puopolo, markkinoi julkista sektoria suurena varkaana verotusoikeutensa vuoksi. Ihmistä pitäisi Puopolon mukaan verottaa mahdollisimman vähän, jotta ihmisen ahkeruus lähtisi lentoon ja hyvinvointi alkaisi kukoistaa.

Käsitys on eräänlainen kansallinen tulkinta Lafferin käyrästä, jonka mukaan veron keräämisen ylitettyä sietokyvyn työläinen lyö hanskat tiskiin ja lakkaa tekemästä sitä, mitä varten hänet on luotu.

Käyrää on sovellettu etupäässä Amerikassa, jonka väki muutenkin elää enemmän tai vähemmän kapitalististen harhojen vallassa. Siksi suora lainaus ei välttämättä sovellu kaikkialle.

Varastamisesta messuaminen kääntää syyllisyyskysymykset kuitenkin päälaelleen, koska kukapa täällä varastaa eniten ellei juuri kapitalistinen liikeyritys. Yritys nyhtää, ei suinkaan

sitä vertaa, mitä tarvitsee, vaan sen päälle vielä voittoa, jonka määrä ei koskaan näytä olevan riittävä, vaan pyrkimys on ainaiseen voiton määrän kasvattamiseen.

Ja koska näin on, niin tarvitaan edes julkinen valta hillitsemään tätä jatkuvasti kasvavaa ryöstön määrää. Muutenhan täällä ei olisi ensimmäistäkään köyhää, vaan kaikki olisivat kuolleet sukupuuttoon.

Siksi julkisen vallan otetta pitäisi pikemminkin kiristää kuin löysentää, koska ryöstön määrä uhkaa jo työvoiman uusintamista ja järjestelmää itseään.

Ryöstö koskee paitsi palkkatuloa, niin myös resurssien käyttöä, eli työvoiman orjuuttamista. Orjuuttamisella tarkoitetaan yhä lyheneviä työaikoja siten, ettei saadulla palkalla pysty tulemaan toimeen. Näin edellytyksiä työvoiman uusintamiselle ei ole olemassa.

Globaali kapitalismi on maailman suurin rosvo. Jo pelkästään muutama globaali teknologiayhtiö sanelee niin maailman politiikan suunnan kuin työläisen asemankin. Koska kapitalismi on globaali ilmiö, niin siksi ryöstön hillitseminen vaatii kansainväliseltä politiikalta järeitä suitsivia toimia. Kotimaisesta politiikasta puhumattakaan.

Erityisongelma nykykapitalismissa on se, että politiikka ja kapitalismi ovat muodostaneet perverssin liiton, jossa bisnestäkin tehdään “stasimallin” periaattein kilpailijoita “käräyttäen” ja suurta moraalista paatosta ulisten.

Ja mikä pahinta, julkinen valta on alkanut kuvitella olevansa kapitalisti itsekin vihreine ja muine värillisine siirtymineen. Ja tästähän ei hyvä seuraa.

Advertisement

NÄIN AKTIVOIN TALOUDEN

Toimivan talouden pitäisi olla dynaaminen. Dynamiikka taloudessa merkitsee erilaisten kiertokulkujen nopeutumista. Tehottomuus merkitsee yleensä hitautta, paikallaan pysyttelyä. Tehokkuuden aikaansaaminen tapahtuu parhaiten asettamalla kannustimet oikein. 

Palkkaa on pidetty pääasiallisena kannustimena tehokkuuden aikaansaamiseksi. Valitettavasti nykyinen palkitsemisjärjestelmä kuitenkin vain sementoi tehottomuuden. Toimii vain hierarkian tukena. Palkitsemisjärjestelmä ei edistä dynaamisuutta. Dynaamisuudella tarkoitetaan tässä henkilökunnan vaihtuvuutta. Sitä pitäisi edistää, jotta tehottomuus ei juurtuisi jokapäiväiseksi tavaksi.

Siksi käänteinen tulonjako, eräänlainen aktiivimalli, olisi keino välttää tehottomuus. Käänteinen tulonjako tarkoittaa sitä, että työssä aloittavan palkan pitäisi olla alussa suuri ja palkan pitäisi pienentyä sitä mukaa mitä kauemmin henkilö suorittaa yhtä ja samaa tehtävää. Se kannustaisi työntekijää etsimään uusia mahdollisuuksia urautumatta. Tämä ei tarkoita välttämättä sitä, että työntekijän työsuhde päättyy, vaan myös mahdollisuutta jatkaa ylemmissä tehtävissä niin ikään korkeammalla alkupalkalla.

Mallille olisi loogisena perusteena se, että ihmisen työkyky alenee iän myötä. Toinen peruste voisi olla se, että esimerkiksi ensimmäisen työpaikan saamisen aikaan ihminen tarvitsee eniten rahaa nykyisenkaltaisessa yhteiskuntajärjestelmässä. Kolmas hyvä syy voisi olla se, ettei kelvoton johtaja välttämättä viitsisi tehdä enää työtä palkan alennuttua riittävästi, vaan lähtisi etsimään uutta alkua korkeammalla palkalla, kenties myös jossakin toisessa tehtävässä. Niin ikään porvarilliset kannustinloukut häviäisivät.

Työttömän tapauksessa aktiivimallia on käytetty myös säästämisen välineenä. Sama voisi toimia myös työntekijän aktivoimisessa. Näin ollen esitetty malli voisi toimia myös julkisen talouden menoleikkausten korvaajana. Jos talous saadaan toimimaan tehokkaammin kestävyysvajekin poistuisi. 

Nykyinen leikkaushysteria vaikuttaa merkilliseltä. Jos meillä on valtiovarainministeriö ja siellä korkeapalkkainen johtaja, niin miksi vasta nyt on havahduttu liian suureen velkaantumiseen? Nyt sitten samainen johtaja on käymässä eläkejärjestelmän kimppuun. Varmaan yhtä suurella harhaisuuden asteella kuin velkaantumisessa muutoinkin. 

UUSSOSIALISMI NOUSEE

Sosialismi on kuollut. Neuvostoliitto romahti. Aate olisi ikään kuin mennyt samalla valtion katoamisen kanssa. Sosialismi voi kuitenkin hyvin. Suorastaan rehottaa.

Uusi sosialismi pyrkii poistamaan yhteiskunnassa olevat sortavat rakenteet. Niin todelliset kuin kuvitellut. Aate katsoo, että rakenteet ovat ihmisten luomus ja näin ollen rakennettavissa uudelleen.

Uudessa sosialismissa (critical race theory) työväenluokan sijaan on löydetty sorretut. Uusi sosialismi pyrkii poistamaan kaikki sortavat rakenteet yhteiskunnasta samaan tapaan kuin perinteisen sosialismin tarkoituksena oli hajottaa kapitalistinen sortojärjestelmä.

Tällä kertaa sosialismi ei rakenna uutta Neuvostoliittoa, vaan uutta Amerikkaa. USA:ta. Muu läntinen maailma kuuliaisena perässä. Jopa Suomessa uusi sosialismi on otettu käyttöön lähes riemusta hihkuen.

Uuden yhteiskuntaluokan rakenne ei perustu yksinomaan rotuun, jota sitäkään ei ole mitenkään määritelty, vaan siihen lukeutuvat kaikki ne, jotka kokevat tulleensa sorretuksi. Yhtenä suurena ryhmänä naiset, jotka kokevat itsensä miehen orjuuttamiksi. 

Naisasialiikkeellä on kautta historian ollut tiivis yhteys sosialismiin. Naisten lisäksi uusi yhteiskuntaluokka sisältää myös sukupuoliset vähemmistöt. Hallitusohjelmaan kirjattu intersektionaalinen feminismi näyttäytyy osana tätä uutta sosialistista ajattelua.

Uusi sosialismi käyttää oikeuslaitosta työkaluna sortajien kuriin saattamiseksi. Lainsäädäntö on tänä päivänä sosialistin työkalu. 

YHTEISKUNNAN RAVISTELU

Ravisteliko pääministeri yhteiskuntaa juhlimisellaan? Näin näkyy väitetyn aina vastuullista mediaa myöten. Olettamuksena on, että Suomi on sellaisessa pysähtyneisyyden tilassa, että jonkinlaisen liikkeen aikaansaamiseksi yhteiskuntaa pitää ravistella. 

Jos näin on niin kaikki alkoholia nauttivat kansalaiset ravistelevat yhteiskuntaa. Valitettavasti kaikkea alkoholin nauttimista ei ole saatettu verkkoon kaikkien saataville. Potentiaalia paljon suurempaankin ravisteluun on siis olemassa.

Naisnäkökulma asiaan löytyy tietenkin mieshallitsijoiden juhlimisista, joissa alkoholi näyttelee merkittävää osaa. Tasa-arvon saavuttamiseksi myös naisen kuuluu juopotella. Ainakin nauttia alkoholia. Muuten tasa-arvo jää vajaaksi. 

Koska aika on muuttunut, niin ovat muuttuneet myös juhlimisen tavat. Ehkä tästäkin näkökulmasta pääministeri ravisteli yhteiskuntaa. Ennen hallitsijat ryyppäsivät kulttuuriväen kesken tai harjoittivat ystävyyttä ja yhteistyötä päihdyttävien aineiden vaikutuksen alaisena valtioiden päämiesten kanssa poissa kansalaisten näköpiiristä. Tasa-arvo ei katso ryyppyseuraa sen enempää kuin paikkaakaan.

Ennen ei ollut maailmanlaajuista tietoverkkoa eikä mahdollisuutta saada yhteiskunnan ravistelua globaaliin levitykseen. Tänään se on mahdollista. Ennen ryyppääminen oli lapsilta kielletty, joten ravistelu näyttää koskevan myös hallitsemiseen liittyvää ikärakennetta. Nyt jo nuorikin voi vetää “lärvit”.

Näyttää myös siltä, että ravistelu koskee muutosta päihdyttävissä aineissakin. Siinä missä ennen lutrattiin viinalla, niin kiertävässä videossa vihjataan uudempiin päänsekoittimiin tunnetuksi tulleella termillä “jauhojengi”. Siinä annetaan ymmärtää, että boomereiden aika on ohi ja nuorisolla on uudet välineet onnistuneen juhlan aikaansaamiseksi.

KANSALAISEN SYYLLISYYDESTÄ

Mikä on kansalaisen vastuu, jos valtio todetaan syylliseksi rikokseen? Voidaanko kansalainen tuomita esimerkiksi sotarikoksesta sillä perusteella, että hän on tietyn valtion kansalainen? Miten rikoksesta syytettyä valtiota rangaistaan? Ketä rangaistaan, valtiota vai joitakin sen kansalaisia? Voidaanko koko kansa viedä oikeuteen vai pelkästään johtajat? Entä rangaistuksen muoto?

Edustuksellisessa demokratiassa päätöksentekijät edustavat kansaa, joten demokratiassa päätöksentekijä ei periaatteessa ole syyllinen tekipä hän mitä tahansa. Demokratiassa päätöksentekijä toteuttaa vain kansan tahdon. Edellyttäen tietysti, että äänestysprosentti on sata.

Toki laki asettaa rajat päätöksentekijöiden toiminnalle, mutta mikä estää demokratiassakaan muuttamasta lakeja, jos valitut pääsevät yksimielisyyteen siitä, että lakeja on tarpeen muuttaa sellaisiksi, jotka tyydyttävät hallitsemisen tarpeita.

Ongelma demokratiassakin on se, toteutuuko nimenomaan kansan tahto vai käyttääkö päätöksentekijä tahtoa väärin ja touhuaakin vain oman tahtonsa mukaisesti. Mikä rooli kansalla on valtiossa, joka ei ole demokraattinen? Eikö epädemokraattisessa valtiossa toteudu pääsääntöisesti päätöksentekijän tahto?

Pitäisikö myöhemmän syyllistymisen toteamisen vuoksi jättää demokratiassakin äänestämättä? Äänestämättä jättäminen voitaisiin myöhemmin todeta vaaliasiakirjoista ja näin välttyä syyllistymiseltä niihin rikollisiin tekoihin, joihin päätöksentekijä mahdollisesti syyllistyy. Näin kansalainen välttyisi osallisuudesta rikokseen.

KOHTI PERVERSSIÄ

Poliittinen taistelu yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan tarkentuu ja uutta sanastoa syntyy päivittäin. Uusien termien myötä vakiintuneet ilmaukset kielletään. Oikeudenkäynnit ovat arkipäivää.

Intersektionaalisen feminismin valtaan tulon jälkeen ainoa ihmisryhmä, joka on syypää epäkohtiin on valkoihoinen mies, patriarkaatti. 

Naisia on kuitenkin enemmistö. Ja kun tähän lisätään erilaiset vähemmistöt ja rotujen edustajat, niin epäkohtien korjaamisen esteenä on enää patriarkaatti, valkoihoinen miesvähemmistö, jonka tapoja ja tottumuksia enemmistö kaventaa julkituomalla kauheuksia, joita tämän vähemmistön kerrotaan tekevän. Näin olivatpa väitteet tosia tai eivät.

Tyypillisiä patriarkaatin pahoja tekoja ovat alistaminen ja rodullistaminen. Alistamisessa ei uudemman näkemyksen mukaan ole kysymys työnjaosta, vaan naisen pitämisessä nyrkin ja hellan välissä. Rodullistaminen näyttäytyy lähinnä väärien nimisanojen käyttämisenä.

Ongelmien nykypäiväinen ratkaisu on neutraalistaminen. Pyrkimys poistaa sukupuoli. Ajatuksena on ilmeisesti käsitys, että sukupuoli on sosiaalinen konstruktio, joka voidaan konstruoida uudelleen. Sen jälkeen pahuutta tuovaa sukupuolta ei enää ole. 

Faktoilta näyttävät tosiasiat kierretään nimeämällä faktat uudelleen. Esimerkiksi avioliitto ei ole enää miehen ja naisen välinen liitto, vaan sukupuolineutraali konstruktio, jolloin käsitteen sisältö avartuu mahdollistamaan kaiken sen, mitä käsitteen halutaan mahdollistavan.

Neutraalistamalla saadaan yhteiskuntaan uudenlaiset roolit ja rooliodotukset. Ylipäätään uudenlaiset käyttäytymismallit. Tarkoitus on poistaa kaikki patriarkaattinen mieskäyttäytyminen ja siihen liittyvät käytännöt. Näiden kitkemiseen käytetään lainsäädäntöä ja perinteen kriminalisoimista.

Nykyään on ollut tapana puhua turvallisesta tilasta, jolla näkyy tarkoitetun tilaa, jossa ei ole patriarkaatin edustajaa läsnä. 

Edellä sanotun perusteella ongelma näyttää kääntyneen päälaelleen. Villi, sukupuolineutraaliksi itsensä kokeva tai luuleva enemmistö onkin liput liehuen möyhentämässä pientä sukupuolensa säilyttämään pyrkivää vähemmistöä lähes kaikin kuviteltavissa olevin keinoin.

INTERSEKTIONAALINEN KUUTUTKIMUS

On järkyttävää havaita, miten vaikeaa on elää vanhentuneen omantunnon kanssa. Kauhulla odotan hetkeä, jona kansalaisen järki todetaan vanhentuneeksi. Voi tosin olla, että näin on jo käynyt, mutta vanhentunut järkeni ei sitä vain tajua.

Kaikki näyttää muuttuneen. Syntiä ei enää ole, kuten ei sukupuoltakaan. Aistien todistukseen ei voi luottaa. Mieheltä näyttävä ei välttämättä ole mies, vaikka parta kasvaakin, eikä naiselta näyttävä ole nainen, vaikka pinnanmuodostus sitä edellyttäisi.

Olen ollut kauan poissa tutkimuksen parista, joten en osaa sanoa, vieläkö tieteessä tehdään kokeellista tutkimusta, vai onko sekin jo väistynyt uuden tieltä. 

Luultavasti kuu on tänä päivänä juustoa ja puhe kuukivistä on rangaistavaa disinformaatiota, jos nyt kuussa on kukaan käynytkään kiviä hakemassa.

Ajan henki on hermeneuttinen. Ilmeisesti nykytutkimuksessa pyritään tutkimuskohteen syvälliseen inhimilliseen ymmärtämiseen. Jos siis kuu kokee olevansa juusto, niin eihän kenelläkään ole oikeutta muuta sanoa. Ei etenkään, jos muun sanominen kielletään lailla.

Jos kuu haluaa irti perinteisistä kuukäsityksistä, niin kyllä hallitusohjelmaan pitää ottaa intersektionaalinen kuututkimuskin. Kyllä ottamiselle varmasti löytyy perustelu viimeistään kansainvälisistä sopimuksista, jotka Suomi tyypilliseen tapaansa allekirjoittaa sopimusta lukematta kunhan vaikutelma on positiivinen ja se edistää kansallista turvallisuutta, mitä sillä sitten tarkoitetaankin.

KANSANTALOUDELLISEN TUHON SIEMENET

Kansallinen talousoppi kauhistelee jälleen. Itse asiassa iltapäivälehdistön talousgurut, jotka väittävät kunta-alan palkkasovun johtavan mielettömään kansantaloutta koettelevaan palkankorotuskierteeseen. Kauhistelua säestävät porvarillisten etujärjestöjen edustajat, kuten odottaa sopiikin. Sari Sairaanhoitaja -kortti heiluu villisti.

Tämä on sikäli kummallista, että pitäisi porvarinkin ymmärtää, että ilman palkkojen korotusta talous ei kasva. Köyhän ja työläisen riistäminen suurten voittojen kiilto molemmissa näköelimissä ei osoita loistavaa tulevaisuutta, vaan jatkuvasti taantuvaa taloutta. Ei ihme, että keskuspankki on joutunut suorastaan lapioimaan rahaa talouteen pitääkseen porvarit niin sanotusti leivässä. Vitsi.

Jos julkinen sektori saa enemmän palkkaa kuin yksityinen, se merkitsee sitä, että talous katsoo julkisen sektorin työn yksityistä tärkeämmäksi. Eikö porvarillinenkin viisaus näin opeta? Sari Sairaanhoitajaa tarvitaan ehkä siksi, että porvari saadaan pysymään työkykyisenä. Sillä oletuksella tietenkin, että porvari tekee työtä eikä makoile rahakasan päällä reidaamassa.

Tässä kohtaa voi jo kuulla porvarillisen parkaisun julkisesta velasta. Porvari nimittäin uskoo, että julkinen työ rahoitetaan porvarin rahalla, jolloin porvari köyhtyy, jos julkisen alan työntekijälle maksetaan palkka. Hyvä niin sikäli mikäli tuloerot samalla tasoittuvat. Toisaalta näin ei välttämättä tapahdu, koska palkan lisäys aiheuttaa verotulojen kasvun. 

Selluporvari vuorostaan parahtaa tähän, että vienti tyrehtyy, kun palkkakustannukset nousevat. Miksi? Ei yksityisellä puolella ole pakko nostaa palkkoja vain siksi, että näin tehdään julkisella puolella. Sellua voi hyvin valmistaa nykyiselläkin voittotasolla.

Eikö ihannetila ole se, että kaikilla on sama palkka? Näin ei synny eriarvoisuutta, vaan sopu ja tyytyväisyys valtaavat maan ja porvarilliset edunvalvontaorganisaatiot voidaan lakkauttaa tarpeettomina ja vasemmisto voi ryhtyä miettimään syvällisemmin kehorauhaa ja naissukupuolen vähättelyä ja muuta maailmanhistoriallisesti tärkeää, kuten vihapuhetta, yleistä ärinää ja poliitikkoihin kohdistuvaa arvostelua.

Luultavasti kuitenkin tasa-arvon koitettua voimme lopettaa koko politikoinnin. Semminkin, kun olemme kohta Naton jäsen ja ydinpelotteen suojassa. Oletusarvohan on, että ainakin entiset kommunistit pelkäävät ydinasetta sen verran, että lakkaavat räyhäämästä. Porvareiden ainoa pelko näyttää olevan ilmansuunta: itä.

HUUHAA -POLITIIKKAA

Ensi kaudella luonnonsuojelun rahoitus vähintään tuplataan kerrotaan vihreiden uhoavan (IS). Luulisi, että rahaa tarvittaisiin tarpeellisempaankin.  Sitä paitsi, mistä raha otetaan, kun hinnatkin koko ajan nousevat?

Miksi ylipäätään luontoa pitää suojella?  Eikö ihminen ole ensisijainen suojelun kohde? Ennen puhuttiin taistelusta luontoa vastaan, luontoa, jossa vain vahvimmat selvisivät. Nyt sitten tätä luontoa suorastaan palvotaan.

Mikä järki piilee eläinkunnan avustamisessa? Miksi eläimille pitää tehdä valmiit asunnot, miksi niitä pitää ruokkia ja kustantaa jopa virikkeellinen elämä? Vihreillä näyttää sosiaaliturvan kohde omalaatuiselta.

Vihreät puhuvat mielellään luontokadosta. Käsitykseni mukaan luonto on vakio siinä missä moni muukin asia. Luonnossa tapahtuu tietenkin muutoksia, mutta muutos ei ole sama asia kuin kato.

Mielestäni esimerkiksi ötökän tarpeellisuus pitäisi miettiä uudestaan. Eiväthän nykyiset ötökätkään ole samoja kuin hamassa menneisyydessä ihmisistä puhumattakaan.

Työllisyysasteesta puolue näkyy jauhavan myös. Turhaan. Jos työtä ei ole, aste ei nouse ja jos työtä on, aste nousee. Nykyisellä työllisyyspolitiikalla ei kuitenkaan lisätä työtilaisuuksia, vaan pakotetaan ihmisiä lähinnä orjuutta muistuttavaan tilaan. 

KRIISIN WOKE -RATKAISU

Median mukaan itäiselle naapuruudelle ei ole enää edellytyksiä. Julkilausuma muistuttaa pitkälti nykylainsäädännön mukaista ajattelua, jonka mukaan moraali ohittaa aina tosiasian. Toki moraaleja on useita eri lajeja päinvastoin kuin tosiasioita, joita ei pitäisi tieteellisen tietämyksen mukaan olla enempää kuin yksi.

Nyt pitäisi ilmeisesti sorvata laki, jonka mukaan itäistä naapuria ei enää ole. Se edellyttää historian kirjoittamista uudelleen ja itäisen naapurimme nimen mainitsemisen sanktioimista mahdollisimman ankarasti. Näin kun kieliavaruus saadaan läntisen demokratian ihanteiden mukaiseksi, niin pahuus katoaa maailmasta. Ja mikä parasta, saadaan totuus voittamaan.

Ongelmaksi muodostuu jälleen kerran geografia, jota myös maantieteeksi kutsutaan. Yksi keino olisi tietysti poistaa maantiede tieteiden joukosta ja kriminalisoida maantiede puoskarointina. Onhan jo pitempään tiedetty, että ainoa oikea tiede on matematiikka. Siis se, että yksi ynnä yksi on kaksi, ellei toisin sovita. 

Tieteeseen kuuluu myös kokeellinen menetelmä, jonka perusteella voisimme selvittää, onko itänaapuri todella olemassa. Jos ei, niin eihän edellytyksiä naapuruudelle tosiaankaan ole.  Voisimme mennä itärajan taakse lapion kanssa ja kokeilla, onko siellä maaperää vai pelkkää tyhjyyttä. 

Jos lapio osuu kiinteään aineeseen, niin ilmeisesti itärajan takana on jotakin. Mutta ei hätää, voimme nimetä löydöksen nykykäytännön mukaan termillä, joka on eettisesti kestävä ja moraalinen ja joka ei herätä vastakkainasettelua.

Jos taas ajatellaan, että itärajan takana on hurjistunut eläin, suorastaan peto, joka on vihainen, niin ilmeistä on, ettei kukaan sellaista naapuria halua, mutta jos se eläin siellä joka tapauksessa on, eikä sitä sieltä pois saada, niin onko silloin mentävä kiven taakse piiloon, käytävä pedon kimppuun vain pitäisikö saada peto rauhoittumaan tarjoamalla sille vaikka ruokaa?

Historiassa on ainakin yksi esimerkki ihmisen ja pedon naapuruudesta. Ymmärtääkseni susi on ilmeinen peto, mutta ihminen on osannut muodostaa petoon sellaisen naapuruussuhteen, että meillä on tänä päivänä koiraksi kutsuttu kotieläin, jota kutsutaan jopa ihmisen parhaaksi ystäväksi.